torstai 22. toukokuuta 2014

Iltalenkillä

Noniin, ehkä mä tarkenen tässä t-paidassa, rannassa varmaan vähän tuulee, mutta silloinhan oon jo ihan kuumissani.

Mikäs tää mäki tässä heti on? Kivasti pompsahti sykkeet.

No onneksi what goes up, must come down, hyvähän tätä alamäkeä on jolkotella.

Ai, toi pappa noissa suorissa housuissaan juoksee kovempaa kuin mä.

Kuka on vaihtanut mun reisien tilalle tukit?

Kesäisen lämmin ilta. Täällähän pitäisi olla rantapiknikillä kuohuvien kanssa. Ei ole muuten kylmä.

Tai herkkujädeillä jätskikiskalla.

Ainakaan nää lokit ei hyökkäile mua kohti.

Tästäkin sais muuten jätskiä. Yhtään ei tee mieli.

Pahoittelut tästä puuskutuksesta, mutta kykenisitteko mitenkään kävelemään vähän vähemmän tilaa vievästi?

Joo, sori jos nämä mun hyllyvät mahamakkarat pilaa teidän ilta-aurinkoiset merimaisemat ja löhöilyhetken aurinkotuoleissa, meen tästä kyllä parhaani mukaan eteenpäin.

Aah, mikä ihana meren tuoksu! Vähän tekis kyllä mieli uimaan.

Miten tätä aikaa on mennyt jo näin paljon!? Ja matkaa vielä ihan rutosti jäljellä.

Tuolla edessä menis kaksi matamia powerwalkia, näinköhän saan niitä ollenkaan kiinni?

Hirveen kivalta tuntuu penikoissa. Pitäiskö tähän vaan tottua?

Ja katos vain, taas olis terassia tarjolla. Onneksi ei tullut kukkaro mukaan.

Huh, nyt vähän vähenee tää jengi.

Vitsit että Helsinki on kaunis kaupunki! Ja toi meri. Ah.

Juujuu, herra juoksija on hyvä ja ohittaa vaan. Ja toinenkin. Ja kolmas. Ja rouvakin mahtuu kätevästi siitä niin.

Ei helekutti. En kyllä juokse tuota mäkeä ylös. Sykkeetkin huitelee ties missä.

Tuolla ne mammat vaan porhaltaa, yhtään en oo saanu kiinni.

Katos miten kivoja maalauksia tässä työmaa-aidassa! Mahtavaa, kun on tällaisia projekteja ja tempauksia.

Ja mitäs sinäkin partamies siinä kyyläät?

Nyt olis kyllä jo aika olla kotona, mutta ehei, vielä vaan jatkuu!

Voi että mikä papparainen toisella puolella tietä! Selkä niin kyyryssä, että pää on melkein navan korkeudella, mutta sitkeästi vaan vielä köpöttelee. Siinäpä sitä tavoitetta.

Oikeesti nyt näiden sykkeiden kanssa. Ihan naurettavaa pelleilyä.

Paras osa jäljellä: loppumäet. Kyllä pitäis tyhmemmänkin ymmärtää, että Punavuori on vähän merenpintaa korkeammalla. Mutta silti tulee aina yllätyksenä.

Nyt olis neljä minuuttia aikaa ehtiä kotiin. Saas nähdä.

Tosi, tosi kiva tää mäki. Sanoinko jo?

Yh, ei ole kaunis näky kyllä tuo heijastus. Pahoittelut vielä sinne Kaivarin rantaan, tässähän sitä silavaa ollaan sulattamassa.

Nyt saakutti. Vielä loppurutistus ja viimeiset terassiohitukset. Ihassama mihin se syke nousee.

Ei kyllä tunnu hyvältä.

Aaaah, kotiportti! Sää-lit-tä-vä aika. Missä mun kunto on?

***

Juuei. Sunnuntaista tulee kidutusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommenteista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...