365: viikko 13

Ja sitten jatkuu ihmisillä. Oli tähänastisista kyllä vaikein aihe, ja jälki on sen mukaista. Ehkäpä tämä uusitaan kesällä/syksyllä?

Ma 24.3. Työmatkalaisia.

Ti 25.3. Parin kuukauden ikäinen mini-ihminen.

Ke 26.3. Suomalaisia sporapysäkillä.

To 27.3. Ajatustyöläisiä lounastauollaan.

Pe 28.3. Perjantairuuhka alkamaisillaan.

La 29.3. Kiirettä pitää kastikekurssin keittiössä.

Su 30.3. <3

Huh, olipa melkoinen urakka keksiä vaihtelevia teemoja ja sen jälkeen vielä seuratakin niitä! Toistaiseksi jatkekaan siis eteenpäin niillä satunnaisemmilla kuvilla, katsotaan palaisinko teemoihin taas jossain vaiheessa vuotta. :)

365: viikko 12

Hopsansaa, tämä sunnuntai/maanantai tarjoileekin sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ensimmäisessä setissä teemani ruoka.

Ma 17.3. Norminuudelit, kuin paluu opiskeluaikoihin.

Ti 18.3. Helppoa, nopeaa ja maukasta pikaruokaa: feta-avokadocouscous.

Ke 19.3. Oli hyvää vielä seuraavanakin päivänä.

To 20.3. Lounasherkuttelua.

Pe 21.3. Juustohyllyllähän se mopo sitten karkasi, vaikka vain maitoa menin hakemaan...

La 22.3. Streat Helsinki -katuruokafestareilla palelemassa. Mutta kyllä kannatti jonottaa!
Featuring random hipsteri-wannabe. :D

Su 23.3. Lenkkitreffit peruuntuivat flunssan takia, mutta onneksi sentään ruokaa oli tarjolla :).

Maaliskuun viimeisen viikon teemaksi valitsin ihminen/ihmiset/ihmisiä.

Muokkauksia

Ei kovin yllättäen vaikuttaisi siltä, että mitä enemmän johonkin asiaan perehtyy, sitä paremmin ja tarkemmin sen haluaa tehdä.

Tällä(kin) kertaa kyse on blogissa näkyvistä kuvista. Nyt pikakorjauksena olen poistanut omaa silmää jo pitkään häirinneet reunukset ja varjot. Seuraava askel näyttäisikin sitten olevan uuden kuvankäsittelyohjelman hankkiminen ja kuvien hostaaminen jonnekin ihan muualle kuin tänne Bloggeriin/Picasan web-albumeihin. Pääsisin varmaan eroon myös siitä raivostuttavasta kolminkertaisesta kuvien säilömisestä koneeni kovalevyllä. Kyllä, luit oikein. On vähän laiskottanut, enkä ole jaksanut perehtyä. Nyt siis luvassa ryhtiliikettä.

Argh, välillä olisi kyllä kiva olla vähän vähempään tyytyväinen persoona (tai tyytyväisen tietämätön mahdollisuuksista) :D.

365: viikko 11

Keltainen viikkoni näytti tältä:

Ma 10.3. Yhden hengen risottoon hapoksi sitruunamehua valkoviinin sijaan.

Ti 11.3. Hygge viikattiin kaappiin työvaatteiden syrjäyttäessä sen jokapäiväisenä pukineena.

Ke 12.3. Eleganssia Savoyssa.

To 13.3. Viimeiset päivänsäteet kotitalon seinään.

Pe 14.3. I <3 working with geeks and nerds.

La 15.3. Kyllä kelpasi köllötellä keltaisissa lakanoissa ja aurinkopilkuissa.

Su 16.3. Tulisiko tästä seuraava vapaailtojen käsityöprojektini?

Tämän viikon teemani on mielikuvituksettomasti ruoka. Luvassa siis ruoka-annoskuvia (ellei mielikuvitukseni yllätä)! :D

Tekeekö harjoitus mestarin?

365 kuvaa -haastettani on takana jo hyvän matkaa. Väitän, että olen jo nyt hiffanut kuvaamisesta paljonkin uusia asioita, tai ainakin mietin kuvia paljon enemmän kuin ennen. Katson rajaukset tarkemmin, mietin kuvakulmaa ja sommittelua, himpun verran jopa valaistuksia. Omasta mielestäni kuvani ovat parantuneet, eri mieltä saa tosin olla! ;)

Silti on vielä niin paljon asioita, joita voisin tehdä paremmin ja ymmärtää enemmän. Tänään tartuin härkää sarvista, ja etsin interwebsin ihmeellisestä maailmasta vinkkivitosia ja ohjeita. Törmäsin kivalta vaikuttavaan blogiin/sivustoon Digital Photography Shooliin ja jäin toviksi jos toiseksikin lueskelemaan artikkeleita. Lopulta tartuin myös tuohon kameraan, ja yritin saada jotain tolkkua manuaaliasetuksista, lähinnä siis A- ja S-moodeista (yleensä kun kuvaan P-moodissa) - kaivoin myös vanhan kunnon opaskirjan kaapiston uumenista. Ai miten niin olen lähtenyt soitellen sotaan?

No niinhän siinä kävi, että pääsin jyvälle vasta kun olin jo suurimman osan testikuvistani ottanut. Joten nämä seuraavat eivät nyt ole mitään varsinaista taidetta (eivätkä edes kovin hyviä esimerkkejä eri asetuksista), mutta esittelenpähän ne nyt kuitenkin :D. Samalla saan hyvän tekosyyn kirjata käyttämäni laitteiston, siitä kun ei ole varsinaisesti mitään mainintaa vielä aiemmin ollut.

Tässäpä settini:

Kamera:
Olympus Pen Lite E-PL3

Linssit:
A. Panasonic Lumix 20 mm, 1:1.7/20, ∅46 
B. Olympus M.Zuiko Digital 14-42 mm II R, 1:3.5-5.6, ∅37
C. Olympus M.Zuiko Digital 40-150 mm, R 1:4-5.6, ∅58

Kamera oli jokaista kuvaa otettaessa niin samassa kohtaa kuin mahdollista, nostettuna LP New Zealandin verran irti pöydän pinnasta. Yritin siis saada näkyviin eroja säätämällä joitain parametrejä ja pitämällä toisia vakioina tai automaattisäädöillä. Valitettavasti tosiaan tajusin kamerani käyttämän logiikan vähän jälkijunassa, joten ihan niin vakioituja testikuvia en saanut kuin olisin halunnut (ja siinä vaiheessa kun tämän tajusin, en enää jaksanut aloittaa alusta, perusmeininki). Tulipahan kuitenkin räpsittyä, ja seuraavalla kerralla olen jo tosi paljon taitavampi. :)

Kierros yksi:
P-moodi, valkotasapaino Varjo, linssit pienimmällä polttovälillä (jos mahdollista)

A.
ISO 200
polttoväli 20 mm
aukko f/2
suljinaika 1/100

B.
ISO 320
14 mm
f/3.5
1/60

C.
ISO 800
40 mm
f/4
1/80

Kierros kaksi:
P-moodi, valkotasapaino Varjo, linssit suurimmalla mahdollisella polttovälillä, jolla automaattitarkennus vielä toimi

B.
ISO 1600
42 mm
f/5.6
1/80

C.
ISO 1600
89 mm
f/4.9
1/125

Kierros kolme:
A-moodi (asettaa aukon manuaalisesti),  valkotasapaino Pilvinen

A.
ISO 320
20 mm
f/3.2
1/80

B.
ISO 320
14 mm
f/3.5
1/60

C.
ISO 640
40 mm
f/4
1/100

Kierros neljä:
S-moodi (asettaa suljinajan manuaalisesti), valkotasapaino Pilvinen
S100 eli suljinaika 1/100

A.
ISO 200
20 mm
f/2
1/100

B.
ISO 500
14 mm
f/3.5
1/100

C.
ISO 800
40 mm
f/4
1/100

Kierros viisi:
S-moodi, valkotasapaino Pilvinen
S200 eli suljinaika 1/200

B.
ISO 1000
14 mm
f/3.5
1/200

C.
ISO 1600
40 mm
f/4
1/200

Mitäpä tästä siis opimme? Että oikeasti vertailukelpoisia kuvia ovat vain kierroksen neljä ja viisi kuvat, ja niistäkin vain zoomilinsseillä (B ja C) otetut, koska kiinteällä en kahta eri suljinaikaversiota ottanut. Suurin oppi on siis miettiä halutut vertailut jo etukäteen, eikä lähteä vain räpsimään mitä sattuu. Eikä vaihdella noita WB-asetuksia kesken kaiken. Että kokonaisuudessaan paremmalla onnella ensi kerralla! :P Huvikseni kasasin kuitenkin vertailevat minikollaasit saman linssin kuvista, ehkä niistä saa jotain käsitystä erilaisten säätöjen vaikutuksesta lopputulokseen.

Linssi A:

Häiritsevästi jouduin kahdesta reunimmaisesta kuvasta leikkaamaan alareunaan jääneet kirjan kannet pois, siksi kuvat eivät ole täsmälleen samanlaiset...

Linssi B:

Linssi C:

Hehee, eihän näistä kyllä hullua hurskaammaksi tullut, seuraavalla kerralla täytyy jotenkin rajummin hakea noita eroja... Suurin anti lieneekin linssien vertailussa, että minkälaista kuva-alaa milläkin klasilla saa vangittua. Tai jotain. :D

365: viikko 10

Viime viikkoni mustavalkoisena, here you go:

Ma 3.3. Herkkuja uudelleen avatusta lähileipomosta.

Ti 4.3. Aleksanterin teatterilla balettitunnin jälkeen.

Ke 5.3. Siinä parhaassa seurassa kelpasi kippistellä.

To 6.3. Taivaallisen hyvää tanskalaista suklaalakua.

Pe 7.3. Herttoniemen teollisuusalueella.

La 8.3. Valmiina kesän golfkauteen.

Su 9.3. Pitihän se viikko herkkuihin lopettaakin. ;)

Ensi viikon teemana keltainen. Jospa siis jokaiseen kuvaan löytyisi pieni keltaisen pilkahdus. Teemavinkkejä saa edelleen jakaa!

Show 'em What You're Made of

I’ve seen it all a thousand times

Falling down I'm still alive, Am I? Am I?

So hard to breathe when the water’s high

No need to swim I'll learn to fly, so high, so high

You find the truth in a child’s eyes 

When the only limit is the sky

Living proof I see myself in you

When walls starts to close in

Your heart is frozen over

Just show ‘em what you’re made of

When sun light is fading

The world will be waiting for you

Just show ‘em what you’re made of

Viidessä kuukaudessa ehtii useamman kerran:

- kerätä toiveita korkeiksi torneiksi vain nähdäkseen niiden romahtavan uudestaan ja uudestaan
- viettää päiviä kotona poistumatta ulos kertaakaan
- syödä päivälliseksi pussin sipsejä, koska muutakaan ei kaapeissa ole
- menettää uskonsa ihmiskuntaan viestintään kykenevänä toimijana.

Viidessä kuukaudessa ehtii myös:

- oppia nukahtamaan ilman kyyneliä silmissä
- nauttia Suomen vaihtelevista säätiloista
- tarkkailla vastapäisen asunnon sisustuksen muutoksia
- muodostaa kuopan sohvan nurkkaan
- koukuttua Netflixiin.

Kaiken tämän lisäksi viidessä kuukaudessa ehtii:

- neuloa maailman muhkeimman kaulaliinan
- ihastella tuoreita leikkokukkia viikottain
- hyötyä kotinurkkien yrittäjistä ja pienistä puodeista
- nauraa enemmän kuin näitä kuukausia edeltäneinä viitenä kuukautena yhteensä
- viettää mahtavia hetkiä mahtavien ystävien seurassa kotona ja reissun päällä
- palauttaa uskon itseensä ja omiin kykyihinsä
- arvostaa tätä hetkeä.

Ensi viikolla kohti uusia tuulia. Maailma odottaa, ja minä olen valmiina näyttämään kynteni!

Naisten päivän iloksi vähän paljasta pintaa teinivuosien unelmakundeilta, eilistä keikkaa muistellen <3

Tiellä Tongariroon

Edellinen osa täällä.

Keskiviikko kului melko lailla tien päällä, määränpäänä Tongariron kansallispuisto ja Tongariro Alpine Crossing -päivävaellusreitti. Emme pitäneet erityistä kiirettä, tarkoituksena oli vain päästä perille iltaan mennessä. Uuden-Seelannin tiet ovat kevyesti sanottuna mutkaisia, joten vaikka etäisyys kartalla näyttäisi melko lyhyeltä, voi aikaa kulua moninkertaisesti luultuun nähden.

Auton ikkunasta ihailimme loputtomia vihreitä kukkuloita ja niitä täplittäneitä valkoisia lampaita. Pysähtelimme kuvailemaan maisemia kun siltä tuntui. Pelasimme erittäin viihdyttävää seurapeliä, eli ääntelimme toisillemme näkemiemme eläinten mukaan. "Bäääää" olikin varsin hyvin edustettuna! Parisuhteen laatuaikaa parhaimmillaan. ;)

Pysähdyimme lounastauolle ja pienille ostoksille (Mies tarvitsi uudet pohjalliset lenkkareihinsa) Taihapessa, jonka läpi paikallinen ykkösvaltatie kulki. Kaupunki on myös maailman kumisaapaspääkaupunki, ja siellä on valtava kumisaapasveistos. Valitettavasti kyseinen veistos osui silmiimme vasta, kun olimme jo ajamassa pois, joten siitä ei saatu jälkipolville muistoksi kuvaa. :D

Kuvassa Highway 1.

Auringonpaistetta ihmiskunnalle :)

Reissaripaku! Ei siis toki meidän kulkuneuvomme :D

Ja sitten, aivan yhtäkkiä, mutkan takaa näkyi ensimmäinen lumihuippuinen vuori ja hetken päästä toinen. Näky oli henkeä salpaava, ja pysähdyimme hetkeksi tien varteen tuijottamaan ja kuvailemaan. Ihan kuin ensimmäistä kertaa lunta näkisi. ;)

Joku on melko innoissaan!

Whakapapan kylässä majoituimme Skotel Alpine Resortissa, Uuden-Seelannin korkeimmalla sijaitsevassa hotellissa. Parvekenäkymät kelpasivat myös tuliaispehmo-Kiwille.

Kävimme pienellä iltakävelyllä kylässä, tsekkaamassa mm. paikallisen Chateaun. Hotellilla illastimme ja katsoimme kuinka aurinko laski ja iltasumu peitti vuoret alleen. Aamulla olisi aikainen herätys.