sunnuntai 30. syyskuuta 2012

The big two nine

Täytin eilen 29 vuotta. Puuh, pienen ikäkriisin paikka kenties? Synttärilahjaksi heräsin ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme (eli perjantaina saatiin muutto kasaan!), kivan laatikkokaaoksen keskellä. Mies valmisti herkkuaamiaisen (kävi ihan itse metsästämässä croissantit tien toiselta puolelta ;)) ja lahjoi vaimoaan Intiasta kannetulla paketilla.

Päivänsankarin superhehkeä aamu-look!
Paketista kuorituivat Taj Mahal -marmorista tehdyt tuikkukipot.

Puolen päivän tienoilla vanhempani saapuivat auttamaan laatikoiden purkamisessa ja huonekalujen kokoamisessa, ja tästä olikin iso apu. Saatiin edes vähän asumiskelposta tilaa pelkän laatikkoviidakon sijaan. Sen siitä saa, kun laatikot on omasta takaa, eikä niitä tarvitse palauttaa tiettyyn päivään mennessä... Katsotaan kuinka kauan tätä menoa jaksaa ;).

Illalla kävimme lunastamassa ystäviltä häälahjaksi saamamme illallislahjakortin Chef & Sommeliereen, ja nam! Ei voi kuin suositella. Seitsemän ruokalajia mietittyine viinivalintoineen. Oli ihanaa olla kahdestaan ulkona syömässä herkkuruokaa kauniissa ympäristössä. Ei kiire mihinkään, ei remonttia odottamassa. Sitä kuuluisaa laatuaikaa <3.

Täksi iltapäiväksi olin kutsunut muutamia "aikuisystäviäni" eli kummeja ja vastaavia synttärikahveille ja samalla toki tutustumaan uuteen tupaamme. Tarjoiluissa ei kursailtu - minä selvisin onneksi vain yhden juustokakun leipomisella, muut herkut tulivat vieraiden mukana. Uusi koti osoittautui varsin toimivaksi vieraiden viihdyttämiseen, vaikka yksi huone olikin tungettu täyteen purkamattomia bokseja. Jo raivaittuihin olohuoneeseen ja keittiöön mahtui mukavasti reilut kymmenen henkeä kahvittelemaan ja seurustelemaan. :)

Valmistelut vielä vaiheessa.
Now we're talking! Nam.
Juhlakalu + 29 kuppikakkua!

Illalla käytiin vielä kerran fiilistelemässä vanhassa kodissamme, joka nyt kaikui tyhjyyttään. Ihan pienet itkuthan siinä piti tirauttaa... Onneksi on ihana uusi koti!

Heihei ihana rakas eka oma koti! :'(

Nyt viritettiin vihdoin töllö ja netti toimintakuntoon, joten loppuilta onkin mennyt romanttisesti sohvan eri päädyissä dataillessa autojen muuttuessa roboteiksi taustalla :D. Ehkäpä sitä nyt taas ehtisi panostaa tähän kirjoitteluunkin enemmän, kun ei enää mene kaikki illat remppaillessa. Aion ainakin yrittää toteuttaa lokakuun kuvahaastetta, jonka Kristalta bongasin!

Tätä lisää! Rentoa oleilua tuikkujen tunnelmavalaistuksessa <3

tiistai 25. syyskuuta 2012

Pakkaustalkoot


Eilen se sitten alkoi oikeasti, muuttaminen. Tai eihän sinne uuteen kotiin eilen vielä mitään siirtynyt (paitsi itse asiassa uusi sohvapöytä!), mutta tavaroiden armoton pakkaus nykyisessä kodissa toden teolla alkoi.

Hain lauantaina inspiraatiota katsomalla Ruudusta muutaman jakson Muuttajia (linkki menee jaksoon nro 9), ja voi jösses sentään, miten paljon romua ihmisillä onkaan! Siis myös meillä, ei täällä olla yhtään sen parempaa väkeä :D. Pelkkään kirjahyllyn tyhjentämiseen kului 11 laatikkoa… [Okei, niitähän ei voi täyteen asti pakata, ettei raukalla muuttomiehellä katkea esim. selkä kantaessaan niitä portaissa neljänteen kerrokseen.]

Sitähän helposti kuvittelisi, ettei yhteen hyllykköön nyt niin paljon tavaraa mahdu...

Homma jatkuu tänään keittiön suunnalla. Mies menee rempalle viimeistelemään, joten hyvin todennäköisesti mitään ei tarvitse enää maalailla muuton jälkeen. Jee!

PS. Uuniasia ratkesi niin, että jatkamme vain jynssäystä. Välittäjä otti yhteyttä edelliseen omistajaan, joka sanoi, että kerran on jotkut sörsselit sinne levinnyt, eikä niitä ole siivottu. Ei voi kuulemma tehdä muuta kuin yrittää vaan väkevämmillä myrkyillä. Asunto ostetaan siinä kunnossa kuin se on. Huoh. Kyllähän mä sen tajuan, mutta yleensä myös asukkaat siivoavat kämppänsä ennen poismuuttoa...

lauantai 22. syyskuuta 2012

Maailman likaisin

Varoitus: sisältää yököttävyyksiä!

Uuden kotimme entinen omistaja on kyllä aivan varmasti maailman likaisin ihminen. Hän ei ollut siivonnut mitään tai yhtään kantaessaan omat romunsa ulos asunnosta. Olohuoneen lattiassa oli omituinen iso roisketarha (lähti pois kahden sekunnin pyyhkimisellä ja yleispuhdistusaineella), seinissä oli samanlaisia roiskeita (lähtivät myös hyvin kevyellä pyyhkimisellä), pölyä puski nurkista ja jääkaappi oli oksettavassa kunnossa. Ja se kylppäri... Niin, ja yksi keittiön laatikko oli täynnä sekalaista roskislaatuista romua höystettynä kastikefondeilla!

Kun rupesimme oikeasti pesemään seiniä ja kattoa ennen maalauksen aloittamista, pesurätit mustuivat hetkessä! Nyt maalailuiden ollessa loppusuoralla (JEE!) olemme alkaneet siivota myös kaappeja makuuhuoneissa ja keittiössä. Ja oksetus, mitä skeidaa on tullut vastaan... Vanhempani olivat auttamassa viikko sitten tässä loputtomalta tuntuvassa siivoussavotassa, ja äidiltäni meni varmaan kaksi tuntia pelkän kylppärin jynssäämiseen - kaappeja ei ollut edes kevyesti pyyhitty, vaan sieltä olisi esimerkiksi saanut sellaiset dna-näytteet hiuksista että yäk, puhumattakaan kuivausrummun nukkasihdistä, jota ei varmaan ikinä ollut putsattu.

Tänään otin tehtäväkseni uunin. Sen verran oli sen sisälle kurkittu, että tiesimme senkin olevan saastainen. Mutta että edes tehokkaimmat uuninpuhdistusmömmöt eivät toimi, uskomatonta! Puhdistusaineen ohjeissa neuvotaan antamaan aineen vaikuttaa 20 minuuttia, puoli tuntia pahempaan likaan. Jätin sen suosiolla heti puoleksi tunniksi muhimaan, mutta mitä kävi? Likamöhnästä irtosi vain päällimmäinen kerros. Eikun sama homma uudestaan. Ja oliko eroa, ei sanottavasti. Kolmas kerta toden sanoo, not. Jätin putsimönjät nyt muhimaan yön yli huomiseen. Pistää miettimään, voiko myyjää vaatia hankkimaan meille uuden uunin, jos ei tuota saada puhtaaksi? Minä en ainakaan voi tuollaiseen saastapesään laittaa ruokaa, leipomisista puhumattakaan. Oikeasti luulen, ettei uunia ole pesty kertaakaan sitten sen asentamisen noin neljä vuotta sitten ja sen lisäksi sinne on räjäytetty jokin rasvapaistos..

Kahden pesukierroksen jälkeen. Edelleen aika yök.

Puuh, että näin tänään :D. Onneksi Mies tulee huomenna takaisin reissustaan ja päästään taas yhdessä edistämään hommia (tai oikeastaan melkein kaikki jäljellä olevat tehtävät vaativat pitkää tekijää, joten minulle taitaa langeta se ihana pakkausrumba). Avautuessani tekstarilla uunin oksettavuudesta sain vastaukseksi kyllä sympatiaa ja tsemppitoivotuksia, mutta myös seuraavanalaisen kuvan:

Tasan ei mene nallekarkit.

Reilukerho lähettää terveisiä!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Ahkerat muurahaiset

Kulunut viikonloppu oli asuntokauppojen jälkeen ensimmäinen, jolloin meillä ei ollut iltamenoja kumpanakaan "juhlapäivänä" eli perjantaina tai lauantaina. Koko viikonloppu siis aikaa rempalle, jes! Eiku...

Mies lähti muutama tunti sitten viikon työreissulle, joten otimmekin kaiken ilon irti lukemattomista remppatunneista ennen hänen lähtöään. Missäs sitä mieluummin lauantai-iltaa viettäisi kuin hiekkapaperin kanssa hiomahommissa... :D Seuraavaksi näkeekin päivänvalon tämän blogin ensimmäinen ja hyvin luultavasti ainoa "asukuva". Tattadaa!

Lippis: MM2005-vapaaehtoisten asustus
Hengityssuojain: työkaluboksin aarre
Kauluspaita: isin ylijäämävarastot
Nappulahanskat: K-Rauta
Farkut: American Eagle, koko +10 senttiä nykyiseen vyötäröön
Kengät: Puma
Hyvältä näyttää mutta näyttäköön!

Päästiin onneksi hetkeksi myös hengähtämään, kun piipahdettiin lauataiaamuna Messukeskuksessa Habitaressa. Kannatti, sillä ostoslistaltamme voi nyt poistaa kohdan uusi sänky. Jee! Sivutuotteena saatoin myös tilata muutama sisustuslehden... Oho.

Messu kuin messu, paras ständi on poikkeuksetta shampanjabaari.

Koska aivokoppa tuntuu tehneen lopullisen stopin, parempi lienee painua pehkuihin. Remppa on siis melkein valmis, "pari pikkujuttua" vielä toki odottaa Miehen paluuta, ja pystyn minä itseksenikin jotain ensi viikolla tekemään. Ja pääsen aloittamaan pakkausta... Loppuun vielä pikkuinen kurkistus yhteen aikas siistiin yksityiskohtaan, josta lupaan tarkempaa kuvaa kunhan homma on lopullisesti valmis!

Tästä lisää piakkoin!

Iloa uuteen viikkoon!

torstai 13. syyskuuta 2012

Henkireikänä tanssi


Olen harrastanut tanssia niin kauan kuin muistan, ja ilmeisesti siihen vielä vähän päälle. Äitini kuskasi minut ekoille tunneille syksyllä 26 vuotta sitten. Noista ensimmäisistä pikkutyttöjen luovan tanssin kokeiluista on sittemmin siirrytty jopa lähes ammattimaiseen treenailuun ja lajikirjoakin on kerätty vähintään afrosta streetin, flamencon, irkkutanssin ja baletinkin kautta jazziin, steppiin, showhun, akrobatiaan ja kestorakkaus nykytanssiin.

Teinivuosien hullu treenikausi katkesi lukioon, jolloin päätin, etten halua tanssista itselleni ammattia, vaan pitää sen rakkaana harrastuksena. Tuolloin tiputin viikkotreenit seitsemästä tai kahdeksasta kahteen. Aloittaessani korkeakouluopinnot opiskeluriennot veivät kaiken arkirytmin, ja säännöllinen tanssikouluharrastaminen jäi toviksi (okei, seitsemäksi vuodeksi) paitsioon. Tuonakaan aikana en kokonaan lopettanut tanssia, vaan osallistuin aktiivisesti opiskelijajärjestön tanssiteatteriprojekteihin ja tanssikursseille, ja opetin jonkin verran myös itse.

Valmistumisen jälkeen syksyllä kolme vuotta sitten palasin takaisin nykytanssitunneille, ja kyllä sitä olikin kaivattu! Kroppa löysi yllättävän nopeasti tutut liikeradat, ja jalkakin vielä nousi (mutta ei sentään ihan samaan malliin kuin nuorempana). Kaksi viikkotuntia tuntui erittäin hyvältä määrältä, ne rytmittivät viikkoa ja toivat ryhtiä olemiseen ja tekemiseen. Ja sitä silloin tällöin kultaakin arvokkaampaa tuuletusta pääkopalle.

Nykyään en vaihtaisi tanssia mihinkään. Ryhmästämme on muodostunut tiivis ja tärkeä yksikkö, jota on ihana tavata säännöllisesti viikottain. Olemme ystävystyneet muutenkin ja teemme yhdessä kivoja juttuja, viimeksi kävimme katsomassa Boston Balletin vierailua Kansallisbaletissa viime lauantaina. Yhtä tärkeää ihmisten lisäksi on myös itse tanssiminen. Se tunne, kun keskittyy vain tuottamaan liikettä ja ottamaan tilan haltuunsa. Kaikki ulkopuoliset stressitekijät ahdistavista pomoista ja vuotavista katoista jäävät salin ovien taakse, ja puolentoista tunnin ajan on vain minä ja tanssi. <3

Tänään taas pääsee!

maanantai 10. syyskuuta 2012

Reikä seinässä

Uuden asuntomme eteisessä, kylppärin oven vieressä oli sellainen omituinen peltilevy. Huomasimme, että se oli juuri sellaisessa kohdassa, johon makuuhuoneen ovenkahva kolahtaa, jos oven päästää kokonaan auki. (Makkarin ja kylppärin ovet kolisevat myös himpun toisiinsa, ja vessan ovessa on tylsä naarmukin.) Niinpä minä ajattelin levyn olevan estämässä seinää naarmuuntumasta, ja halusin poistaa sen maalauksen tieltä (en siis ajatellut että se laitettaisiin enää takaisin, vaan ostaisimme niitä sysirumia kumijuttuja, mutta anyways.) Mies oli sitä mieltä, että levyn takana olisi jotain johtoja/putkia/mitälie, mutta että kurkataan. Ja mitä levyn alta paljastuikaan?

Rehellinen reikä seinässä. Normisettiä.

REIKÄ! Rehellinen reikä seinässä; sellainen, joita näkee huonoissa leffoissa, kun vihastunut sankari iskee nyrkkinsä pahviseinästä läpi.. Jösses. Herra entinen omistaja oli sitten paiskonut ovea siihen malliin, että kahva oli mennyt seinälevystä läpi, ja nokkelana miehenä "paikannut" holen tuolla yököttävällä peltilevyllä. Jep jep.

Meidän Mies on sentään eri maata. Puukolla reikää hivenen suuremmaksi, eristevillaa ulos, ja ylimääräisiä listanpätkiä aukkoa tukkimaan. Perään "kevyesti" tasoitetta ja voilà - reikä on tukittu! :D Tänään sen yli pääsee jo toivottavasti pohjamaalaamaan, jolloin saadaan lopullisesti peittoon myös viimeinen keltainen seinä. Huh, että niitä riittikin!

Reiän paikkausta aitoon MacGyver-tyyliin!
Reikä aidossa ympäristössään.
Näkyvillä myös vihoviimeinen pätkä keltaista seinää!

Remppa on muuten suurin piirtein aikataulussa. Meillä on vielä tämä viikko aikaa ennen Miehen viikon pituista työmatkaa, ja kokonaan aloittamatta on enää yksi huone. Luultavasti siis saamme (ainakin ne kriittisimmät) maalaukset valmiiksi tämän viikon aikana, ja minä voin sitten yksikseni maalailla takkaa ja muita pieniä sivuprojekteja, ja alustavasti pakkailla romuja vanhassa kodissa. Muutto olisi siis vuorossa syyskuun vikalla viikolla, juuri sopivasti ennen allekirjoittaneen synttäriä. Jee! :)

torstai 6. syyskuuta 2012

Viikonlopun tunnelmia

Olipahan taas viikonloppu (vaikka siitä onkin jo enemmän aikaa kuin uuteen viikonloppuun)! Remppaaminen iltaisin töiden jälkeen on kyllä sellaista itsensä kiusaamista, ettei mitään rajaa. Rättipoikkiväsyneenä laahustetaan puolenyön tienoilla kotiin muutamaksi tunniksi nukkumaan ennen seuraavaa arkipäivää työkiireineen. Harrastukset on telakalla ja silmäpussit sen kuin kasvaa... Niinpä näitä viikonloppuja odottaa vieläkin enemmän kuin normitilanteessa, mutta siinä vaiheessa kun huomaa lähinnä juoksevansa pippaloista toiseen (ei sillä että valittaisin, ihanat ystävät!) voi tosiaan heittää hyvästit sille univelan takaisinmaksulle! :D

Viime viikonloppu sisälsi tosiaan juhlista toisiin juoksemista, mutta kyllähän sitä remppaakin sitten tehtiin ja univelkojakin yritettiin tasoitella. Perjantaina juhlittiin ensin kahden ystävän yhdistettyjä kolmekymppisiä ja läksiäisiä, seuraavaksi toisen ystävän läksiäisiä ja vihoviimeiseksi käytiin vielä pyörähtämässä Miehen työperäisessä tilaisuudessa (, jossa oli kyllä siinä vaiheessa jo kaikki jäykistelyt jäykistelty).

Kaunista kattausta.

Lauantaina piiitkääään nukutun "aamun" jälkeen käytiin ihan nopsasti rempalla pyörähtämässä, kunnes olikin aika alkaa valmistautua seuraavaan juhlahumuun, eli kahden ystävän yhteisiin kolmekymppisiin. Olipas muuten kekkerit! Ihanaa, kun ihmiset jaksavat järjestää upeita juhlia. :) Sää ei tosiaan matkalla suosinut, mutta mitäs pienistä, sisällähän sitä sitten pääasiassa oltiin.

Kaikin puolin laadukasta runoutta juuri ennen jatkoille siirtymistä...

Sunnuntaina taisi "aamu" taas hieman venähtää, mutta loppupäivä oltiinkin sitten kiinteästi telanvarren jatkeena. Kyllä kummasti motivoi, kun näkee tuloksen samantien, ja ne vanhat seinät ovat vaan niin karmaisevat..

Ammattilaiset asialla, johan sen näkee teipin määrästä!

Näillä puheilla ei muuta kuin valmistautumaan seuraavaan viikonloppuun!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Tunnustus!

Lähes uunituore blogini sai ensimmäisen tunnustuksensa! Siitä käy kiittäminen hääbloggari-Hannaa, ja kolmeniin-Kristaa (hahaa, miten nokkela olenkaan...), kiitos :).



Ja tästähän oli toki kyse:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä kommentilla.
3. Kopio Post-it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin vain Post-it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Koska olen auttamatta myöhässä näiden tunnustusten kanssa, jaan tämän nyt eteenpäin vain kahdelle lempparilleni (sorgen jos tuplaan, mutta olette ihania):

LeLe - Valkoinen talviunelma
Näistä talvihäistä tulee varmasti aivan mahtavat!

Liinu - Koti, koira ja kokkaus
Kauniita kuvia, ja ennenkaikkea ruokahalua nostattavia reseptejä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...