torstai 30. elokuuta 2012

Värisokeutta?


Mies on ihan oikeasti hieman puna-vihervärisokea, mutta minun värinäköni pitäisi olla kunnossa. Sitä onkin nyt testattu, kun olemme miettineet uuden kodin seinien sävyjä.

Ankarien pähkäilyjen jälkeen “valkoisien” seinien loppusuorakamppailuun selvisivät seuraavat sävyt (ovat Tikkurilan värikartasta muunnettuja RGB-sävyjä, ja todennäköisesti näyttävät aivan erilaisilta tässä kuin lopullisesti seinissä, mutta onpahan jotain osviittaa):

Talvi / V503



ja Höyry / G497.



Lastuja heiluteltiin vierekkäin erilaisissa valaistuksissa, ja lopulta voittajaksi valikoitu Höyry. Ajateltiin, että siinä oli kivasti jotain sävyä, mutta se ei kuitenkaan taittanut hölmösti esimerkiksi punaiseen tai keltaiseen tai siniseen, tai ollut liian kirkkaan valkoinen. Ostoon siis. Maanantaina Lady Gagan keikan ollessa juuri alkamaisillaan sain Mieheltä tekstarin, jossa hän kertoi meidän sävykisan voittajan olevan itse asiassa Maalarinvalkoinen! Eipä siinä sitten mitään… :D

Kun ensimmäinen huone oli saanut ensimmäisen kokonaisen Höyry-kerroksensa, totesimme sen jäävän jotenkin pliisuksi (yllättäen niinkin räväkällä sävyllä kuin maalarinvalkoinen!). Niinpä ajattelimme, että yhden seinän voisi käsitellä jollakin tummemmalla värillä, ei kuitenkaan täysin mustalla, ja oikeastaan myös kaikki “värivärit” olivat poissa laskuista. Käytännössä vaihtoehtoina olivat siis erilaiset harmaat.

Värikartasta bongasimme heti muutaman potentiaalisen tumman harmaan:

Mantteli / M499



Tyrsky / S500



Basaltti / N499



ja Takorauta / Y500.



Repesin aivan totaaliseen nauruun, kun klikkasimme nettisivuilla värien yksityiskohdat esiin: Manttelista (RGB 123, 125, 124) ei juuri keskiharmaammaksi pääse! On siinä mulla värisilmä, maalarinvalkoinen ja keskiharmaa :D. Eipähän pääse oudot sävyt sotkemaan harmoniaa (kertooko tällainen värisävymieltymys jotain vaikkapa persoonasta – olen erittäin turvallisuudenhaluinen tyttönen ja uudet kokemukset tuppaavat etukäteen jännittämään aivan tolkuttomasti).

Totesimme kuitenkin, että nyt rikotaan rajoja, ja ostoslistalle päätyi Basaltti. Katsotaan, ehtiikö Mies sen tänään seinään sutia, minä kun aion tehdä vierailun tavallisen elämän puolelle: töihin, kaupan kautta kotiin, itse tehtyä ruokaa, tanssitunti ja ennen puolta yötä nukkumaan. :)

PS. Olohuoneen “ihana” keltainen alkaa jo peittyä pohjamaalin alle. Jes!

Edistyy, edistyy!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Jotain ihan muuta: Lady Gaga


Remppa on ja pysyy (taitaa jopa ihan vähän edistyäkin, hitaasti mutta kuitenkin). Maanantai-iltana suuntasin askeleeni maalikaupan sijasta muutaman ystävän kanssa Pasilaan, tarkemmin Hartwall Areenalle. Tällaisissa tunnelmissa se ilta menikin varsin rattoisasti!

Lämppäristä kuultiin viimeiset soinnut.

Tyyppi jos toinenkin katsomossa meidän lisäksemme.

Show time!

Olihan mahtava ääni tuolla naisella! (joka pikkaisen kuvassa pilkistää..)

(Sorgen, mukana oli vain puhelin, jolla ei esim. zoomailtu pätkän vertaa…)

perjantai 24. elokuuta 2012

Remppa käynnissä!

Nyt on sitten kahden illan ajan rempattu. Keskiviikkona aloitettiin "kuutiohuoneesta", eli toisesta makuuhuoneesta, josta meidän käytössämme tulee kirjasto tai muunlainen olohuoneen jatke. (Sinne sijoittunee nykyinen sohvamme, kirjahyllymme ja eteisessä oleva hyllykkö. Katsotaan jäisikö tilaa myös lisävaatekaapille, kaappitilaa kun muualla asunnossa on harmillisen vähän...) Ristimme huoneen kuutioksi, koska se on hyvin lähelle yhtä leveä, pitkä kuin korkeakin ;).

Aloitimme siis perinteisesti jalkalistojen irrottamisella, naulojen ja ruuvien poistamisella seinistä ja lattian suojaamisella. Seuraavaksi pääsimmekin sitten jo "tositoimiin" eli pesemään seiniä  ja kattoa maalipesulla ja tasottamaan reikiä. Minäkin pääsin kokeilemaan tasotteen levittämistä, ja ihan hyvää jälkeä sainkin aikaan. Vaikka toisaalta on ihan kiva, että ne minun paikkaamani kolot ovat siellä perimmäisessä nurkassa lattianrajassa ja jäävät suurilta osin listan alle piiloon ;). Näissä pohjustustoimenpiteissä meni vähän yllättäen tunti jos toinenkin, ja olimme kotona nukkumassa vasta puoliltaöin. Aamulla olikin sitten hankaluuksia könytä sängystä ylös...

Mutta tänään päästiin maalaamaan! Ihan erilaista tekemistä, kun jälki on niin selkeästi nähtävissä. Oikeasti tuntuu, että saadaan jotain aikaiseksi. Kuution katto on nyt maalattu ja kaksi seinänpätkääkin pohjamaalattu. Muissa piti vielä valitettavasti lisäillä tasotetta reikien kohdille, eikä maalausta vielä voinut aloittaa. Katsotaan jos sitten vaikka sunnuntaina ehtisi, huominen menee molemmilla viihteen puolelle ja lauantaina on ystävän häät :). Taidettiin myös saada valittua se oikea melkein valkoinen sävy, joka tulee kaikkiin muihin seiniin paitsi meidän makuuhuoneeseemme. Näillä näkymin mennään Tikkurilan sävyillä.

Ja tässä nyt niitä kaivattuja kuvia. Yritin ottaa kuvia suurinpiirtein samoista kohdista, jotta ero olisi paremmin nähtävissä, mutta ei tainnut nyt kuitenkaan mennä ihan niin. Jospa vaikka sitten ihan lopuksi kun kaikki on valmista, keskittyisin ottamaan jälkeen-kuvat täsmälleen samoista kohdista kuin ensimmäiset ennen-kuvat. Toivossa on hyvä elää!

Kuution alkutilanne.
Näkymä kuutiosta olohuoneeseen. Taustalla ihana keltainen seinä, jota siis riittää...
Suojaustoimenpiteet käynnissä.
Ensimmäiset pohjamaalatut seinänpätkät ja katto!
(Okei, valo on aika huono...)
Näkyisikö tässä eroa vanhan ja uuden maalipinnan välillä?
Torstain rempparuoka. Kivaa vaihtelua pizzaan, kiinalaiseen ja hamppareihin verrattuna!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Vähän erilainen shoppailureissu


Keskivertonaisihmisen tavoin käyn silloin tällöin ostoksilla ja joskus jopa nautin siitä. Shoppailu on mukavaa etenkin matkoilla, mutta Suomessa siinä on ajoittain sellaisen pakkopullan maku (“Täytyy löytää uudet housut!”). No, eilen pääsin osalliseksi hieman normaalista poikkeavaa shoppailukokemusta, kävimme nimittäin rautakaupassa!

Olen toki käynyt rautakaupassa ennenkin. Mutta silloin listalla on ollut joku yksittäinen asia tai tarvike, ja koskaan aiemmin en ole joutunut (vai pitäisikö sanoa päässyt) tekemään remonttia omaan asuntoon (asuntoani on toki remontoitu, mutta silloin syyt ovat olleet erilaiset ja tekijät ulkopuolisia). Nyt kaikki hc-remontoijat nauravat tai tuhahtavat – eihän seinien ja kattojen maalaus mikään oikea remontti ole! Mutta kyllä minä sen nyt remontiksi lasken, koska en pääse suorilta uuteen kotiin muuttamaan, vaan se vaatii työtä.

Joka tapauksessa. Supertilava ja käytännöllinen rautakauppakärrymme täyttyi mitä ihmeellisimmillä asioilla, kuten maalipesulla ja asiaankuuluvilla pesuliinahanskoilla. Ostimme myös tikkaat (en silti ylety uuden kotimme kattoon esim. poistamaan ulvovaa palohälytintä) ja kaikenkirjavia maalaustarpeita. Yksi maalipurkkikin kotiutui, mutta toistaiseksi se on vasta kattomaaliksikin kelpaavaa pohjamaalia. Tämä rouva meinasi hajottaa hermonsa siinä värilastuseinällä – ota nyt niistä miljoonasta erilaisesta melkein valkoisesta selvää, että mikä niistä lopulta onkaan se kaikkein paras ja omaan kotiin sopivin sävy…

Kärry täynnä tarpeellista rojua.

Ostosreissumme kesti puolisentoista tuntia ja olimme kassoilla juuri kaupan sulkemisaikaan. Auton takaosa lastattiin lähes kattoon asti, ja perillä kannoimme ne kaikki rojut ylös neljänteen kerrokseen. Tässä vaiheessa viimeistään sinetöityi päätös käyttää muutossa maksullisia kantajia, itsehän en todellakaan aio roudata esim. sohvaa omin voimin niitä portaita ylös (hissiähän ei siis ole).

Myöhäisestä ajankohdasta johtuen emme vielä eilen päässet mitään aloittamaan, mutta tänään sitten pannaan hihat heilumaan! Toivottakaa voimaa ja urheutta! :)

maanantai 20. elokuuta 2012

Avaimet kädessä!

Se on nyt sellainen juttu, että uuden kodin avaimet ovat meidän hallussamme! Edellinen asukas roudaa vielä muutaman laatikon ja tyhjentää vinttiä tänään, mutta meidän askeleemme suuntavat kyllä uusille nurkille heti kun se vain on Miehen työjuttujen kannalta mahdollista.

Häälahjaksi saatu magnum-kokoinen Bollinger odottelee kylmänä jääkaapissa, ja sen lisäksi uuteen kotiin matkaavat tänään myös mittanauha ja kamera. Kuvia luvassa siis jo ehkä huomenna, mutta varmasti tämän viikon aikana. :)

Oijoijoi, ihanaa!

Siinä ne nyt olis!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Hitaasti mutta varmasti

Sain vihdoin ja viimein tehtyä viimeisen piilosilmukkakierroksen virkkaamaani koppaan ja pääteltyä työn (okei, ne langanpätkät roikkuu siellä sisäpuolella vielä). Tätähän ei ole odotettu kuin ehkä kuukausi? Tekosyyni on ollut asuntonäytöt, eli työ on ollut pakko siivota jonnekin piiloon, ja niinhän se on, että poissa silmistä, poissa mielestä...

Mutta nyt siis on todellakin valmista! Ei se mikään näyttelykappale kyllä ole, sen verran kävi mokia silmukoita laskiessa ja tekniikkaa treenatessa, mutta paljonkos se haittaa. Itte tein, säästin satasia! ;)

Heeno! Yhtään ei ole itsetehdyn näköinen ;)

Koska korin virkkaaminen ei sitten loppujen lopuksi ollut kovin hankalaa tai aikaavievää, kävelin tänään töistä kotiin vaihtoehtoista reittiä päästäkseni Snurren valtavien trikookudekasojen äärelle. Mukaan tarttui ihanan värikäs ja sotkuinen kasa kudetta, josta todennäköisesti tulee samankaltaisia koppia, ehkä hieman kokoja varioiden. Uusi kylppärimme on ainakin saamassa huomaansa kopan jos toisenkin!

Kuteet kuin vappuserpentiinit!

tiistai 14. elokuuta 2012

Vaimo kokkaa

Mies on meidän perheen kokki, minun vastuullani on enemmänkin tuo leipomispuoli. Totta kai teen ruokaa, mutta yleensä jotain todella arkista ja tylsää, ja mielikuvitukseni on hyvinkin rajattu, etenkin kaupassa käydessäni. Lisäksi olen melkoinen häslä - purkit tippuvat pöydiltä, kuumat astiat polttavat sormia tai kaveria, kastikkeet roiskuvat pitkin seiniä yms. ja jälkeenpäin keittiö on yksi hävityksen kauhistus. Olenkin viljennyt näissä tilanteissa lausetta: Vaimo kokkaa, olisit nyt vain tyytyväinen! ;)

Toisaalta tykkään hurjasti keittokirjoista ja naistenlehtien resepteistä, mutta niissä yleensä törmään johonkin rajoittavaan esteeseen: ruoan teko kestää tuntitolkulla (arkisin aikaa on max puoli tuntia), ainekset ovat outoja (olen periaatteessa kaikkiruokainen, mutta aikalailla ennakkoluuloinen), ainekset eivät sovi minulle (ennakkoluulojeni lisäksi olen jo sulkenut tietyt aineet, kuten sinihomejuuston ja sienet, ruokavalioni ulkopuolelle), annosmäärä on turhan iso kahdelle ruokailijalle (ihan viikkoa ei viitsisi samaa ruokaa syödä, ja aineksia ei välttämättä saa hankittua pienemmissä määrissä), ja mitänäitänyton.

Siksipä olin eilen onneni kukkuloilla, kun törmäsin aivan mielettömän ihanaan blogiin, Eeva Kolun Kauhaa ja Rakkautta. Olen ollut Eevan kolumnien fani Trendin lukijana jo vuosia, joten siksikin hämmästyin - miten tämä timantti oli jäänyt tutkani ulkopuolelle?! Selailin reseptejä useammankin tovin ja heti halusin kokeilla niistä vaikka kuinka montaa. Pisteitä Eevalle siitä, että ohjeet ovat selkeitä, ruoat simppeleitä, ja kommenttien perusteella makukin kohdallaan.

Ensimmäiseksi testiin valitsin pinaatti-vuohenjuustopastan. Kokemuksena kokkaushetki ei ollut paras mahdollinen: ryhdyin hommiin vasta yhdeksän maissa Miehen tullessa kotiin (ruoka pitää tarjoilla heti kun se valmistuu), olin siis jo väsynyt ja nälkäinen (yksi hurmaavimmista olomuodoistani) ja kaikenlisäksi juuri puhunut vähemmän mieltänostattavan puhelun äitini kanssa... Näiden tekijöiden lisäksi keitin spagettia liian pienen annoksen, pinaattia olisi voinut olla himpun enemmän ja se + valkosipulit pääsivät hieman kärähtämään kun spagujen keittäminen vain kesti ja kesti ja kesti...

Maku voitti ulkonäön 100-0.

Mutta kuten slogan kuuluu, hyvä ruoka, parempi mieli. Ruoka oli kuin olikin todella hyvää! (Ei ehkä näytä aivan samalta kuin ohjeessa, mutta pikkuvikoja.) Tätä meillä tehdään joskus vielä uudestaankin, ja toivottavasti vähemmillä häiriötekijöillä. :) Lisäksi hankin eilen tarveaineet myös maapähkinävoi-kaurakekseihin, ja koska leipominen on niiin paljon helpompaa kuin kokkailu, uskallan odottaa herkullisia iltateehetkiä toivottavasti jo tälle viikolle!

lauantai 11. elokuuta 2012

Olympiahuumaa

Kuva täältä.

Olen jokseenkin urheiluhullu. Melkein mikä laji tahansa, ja nimenomaan penkkiurheiltuna ;). Nämä viimeiset kaksi viikkoa ovatkin olleet kuin luksusta, kun on voinut vain löhötä sohvalla ja jännittää. Jopa sellaisia lajeja tai kisoja, joissa ei (enää) ole kotimaista edustusta mukana. Ensimmäisen viikon olin vielä kesälomalla, mutta tällä toisella viikolla on pitänyt keksiä luovia ratkaisuja ja luottaa nettistriimailuun ja kuulokkeisiin ;).

Nyt on kuitenkin enää loppuhuipennukset jäljellä. Tänään suomalaisleidit taistelivat upeasti isoilla aalloilla purjehduksesta mitalin, ja illalla voidaan sitten toivoa lisää onnistumisia (henk koht en ole niinkään varma keihäsmitalista, mutta toivoisin silti hyviä tuloksia ja iloisia urheilijoita) ja jännätä yhtä suosikkilajeistani, naisten korkeushyppyä :D. Mitä ihmettä aion keksiä iltojen iloksi ensi viikosta alkaen? Ainiin, tanssitunnit alkavat, juhuu! (Menisi vain tämä pihkuran flunssa nyt hiiteen...)

Ja onhan tässä vielä jännitettävä, tekeekö Spaissarit paluun loppugaalassa!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Loma on ihmisen parasta aikaa

On se kyllä kumma juttu, miten paljon vaikutusta on sillä, että saa muutaman viikon vain olla ja tehdä asioita, joista oikeasti nauttii. Rentoutua ytimiä myöten. Nauttia kaatosateesta, helteestä, puolipilvisestä säästä, uusista kylistä ja kaupungeista, herkkuruuista, viineistä, kaivovedestä, saunasta, pitkistä yöunista ja ystävistä.

Vaikka lomani oli lyhyt ja ytimekäs, se tuli erittäin tarpeeseen ja teki tehtävänsä. Vaikka töihinpaluu ahdisti (jopa siinä määrin että vitsillä pohdittiin mahatautiin sairastumista), olen silti saanut täydennettyä energiavarastoja syksyä varten. Luulisin nyt jaksavani edes hitusen paremmin kuin kesän alussa, ja olen myös tehnyt joitain työliitännäisiä linjavetoja ja päätöksiä, joista ehkä erikseen lisää myöhemmin. Kroppa tosin meni kahdesta työpäivästä jonkinlaiseen shokkitilaan, ja podenkin nyt sitten ensimmäistä flunssaani sitten helmikuun. Jep jep.

Kirjoitan Dublinista oman postauksensa, mutta tässä muutamia otoksia satunnaisessa järjestyksessä kesän ajalta.

Jyrkännepolun varrella Dublinin lähettyvillä Howthissa.

Skåål! (Lörppäsuu mikä lörppäsuu ;)

Vaniljaiset cupcakesit tuorejuustokuorrutteella, nams!

Iso olut ja pikkuolut, Guinnessiä tietysti.

Kavereiden kantarellit, itselleni nämä eivät uppoa...

Juhannuskokko Päijänteen rannalla.

Heppoja häävieraina.

Latohäiden kattausta. Nuo tyhjät pullot sai itse käydä täyttämässä hanapakkauksista, hauska idea!

Hääkesämme onnelliset vol. 3.

Oranssit hääkenkäkandidaattini pääsivät sittenkin tositoimiin häissä :).

Merimaisemaa Länsi-Suomessa...

... ja Itä-Helsingissä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...