maanantai 18. kesäkuuta 2012

Elämme jännittäviä aikoja!


Sunnuntai alkoi varsinaisella intohimourheilusuorituksella, kun kestimme yhdeksän reikää golfia kaatosateessa. Sen pidemmälle ei vain kannattanut jatkaa, koska ne sadehousut olivat jääneet kotiin.. Muutenhan sitä olisikin voinut yrittää loppuun asti ;).

Päästyämme kotiin löhösin sohvalla toipumassa pienestä lauantaisten polttareiden aiheuttamasta väsymyksestä ja palauttelin kroppani normaalilämpöä tulikuumassa suihkussa. Toisin sanoen keräsin henkistä voimaa iltapäivän pääaktiviteettiin, asuntonäyttömaratoniin.

Listalla oli kolme kohdetta, joiden etäisyydet toisistaan olivat maksimissaan noin kaksi kilometriä, ja sijainnit nykyisestä kodistamme kävelymatkan päässä – emme siis ole etsimässä mummonmökkiä (tai edes rivarinpätkää) maaseudulta (tai Espoosta), vaan haluamme pysytellä tiiviisti Helsingin ytimessä.

Odotukset ensimmäisestä kohteesta olivat korkealla netti-ilmoituksen kuvien ja taloyhtiön papereiden perusteella, mutta niin oli myös pyyntihintaakin melko paljon. Asunto vastasi lähes kaikin puolin hakemaamme ja oli loistokunnossa, sen kuin kantaisi omat rojut sisään. Olin niin innoissani, että lähes kompastuin kumppareihini portaissa (hissi siis puuttuu)… Päätimme kuitenkin antaa myös toisille kohteille mahdollisuuden.

Seuraava paikka yllätti positiivisesti isolla ja vehreällä sisäpihallaan ja kivalla pohjaratkaisullaan. Tässä oli kuitenkin kyse täysin erilaisesta kohteesta: käytännössä “remontoijan unelmasta”, eli kaikki pinnat ja materiaalit kylppäreitä myöten pitäisi uusia (ja putkiremppa on siis vasta tuloillaan). Ei varsinaisesti meidän juttu. Ja se välittäjämies, voi luoja! Kaikki kliseet lomaosakehuijareista ruumillistuivat tässä jampassa…

Kolmas asunto onnistui onneksi taas nostamaan fiiliksiä, ja se kipusikin pitkän ajan ranking-listallamme jakamaan kakkossijaa. Tässä ehdoton bonus oli oma pieni sauna ja tilava kylppäri. Samoin ruokatilan seinään esille jätetyt takan muurauskivet olivat kiva sisustuksellinen yksityiskohta. Miinuspuolia oli ylimpään kerrokseen asti kuuluva liikenteen melu (eli huonot ikkunat), ja “epäläpitalottomuus” eli vain yhteen suuntaan, kadulle päin, antavat ikkunat.

Illalla hieman asioita pohdittuamme tekstailimme ensimmäisen kohteen välittäjän kanssa, ja menemme sinne tänään uudestaan käymään. Katsotaan, mitä ilta tuo tullessaan! ;)

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Mikä loma?

Kateellisena kuuntelen kavereideni ja kolleegoideni lomasuunnitelmia. Olen itsestäni riippumattomista syistä kolmen vuoden sisällä ollut kolmessa eri työssä. Tästä voidaan päätellä, että hurjan pitkiä kesälomia ei ole ehtinyt kertyä.

Opiskeluaikoina heitin vitsillä, että tavoitteeni on saada pitää neljän viikon palkallinen kesäloma ennen kuin täytän kolmekymmentä vuotta. Siihen aikaan tuo ikä tuntui olevan valovuosien päässä, ja oletus vakituisesta työpaikasta lähes otsalla nähtävissä. No, kuinkas kävikään. Valmistuin ensimmäiseen lama-aaltoon, ja jäin dippatyöpaikalleni hommiin (sinänsä ihan hyvä juttu, mutta kyseessä oli aloitteleva start-up -yritys). Puolen vuoden päästä valmistumisestani yritys myytiin, ja minun tehtäväni lopetettiin. Olin muutaman kuukauden työttömänä, mutta pääsin lopulta erääseen "rekrytoivaan koulutusohjelmaan". Näissä on tarkoituksena kouluttaa työntekijöitä yrityksen palvelukseen, tavoitteena pysyvä työsopimus. Koulutusjakso kesti kahdeksan kuukautta, jonka jälkeen sain vajaan seitsemän kuukauden määräaikaisen sopimuksen (viidestätoista koulutettavasta sopimuksen sai noin puolet, kaikki määräaikaisia). Määräajan jälkeen sopimustani ei jatkettu. Ja jälleen marssittiin työkkärin kassalle. Tällä kertaa työttömyyteni kesti melkein neljä kuukautta, kunnes sain nykyisen paikkani.

Nykyisessä työpaikassanikin on omat epävarmuustekijänsä, vaikka nimellisesti olenkin nyt vakituisella sopimuksella. Ennätin kerätä sen verran lomapäiviä, että kaikkia häitä edeltäviä vapaita ei tarvinnut pitää palkatta, mutta jos (ja kun) nyt kesän aikana haluan irtautua hetkeksi, joudun taas laskemaan päiviä ja rahoja. Koska enhän halua kuluttaa niitä ensi kesänkin lomia olemalla liian vähän päiviä kuukaudessa sorvin äärellä...

Jos vielä vuoden päästä olen tämän saman työnantajan palveluksessa, on hyvinkin mahdollista, että tavoitteeni toteutuu. Tämän vuoden syksyllä tulee mittariin 29 vuotta, joten ensi vuoden kesälomat ehtisi hyvin pitää ennen syksyisiä tasavuosijuhlia. On vaan aika monta liikkuvaa osaa tässä yhtälössä...

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Asuntokuume vaarallisen korkealla


Kevään aikana olemme tulleet Miehen kanssa siihen tulokseen, että kaipaamme uuteen kotiin nykyisessä kodissa vietetyn viiden vuoden jälkeen. Päätimme kuitenkin, että asuntokuumeen annetaan nousta vasta häiden jälkeen.

Ja nyt se tosiaan on noussut vaarallisen korkealle! Pankin kanssa mennään keskustelemaan mahdollisuuksista ja kiristämään lisää rahaa tänään, mutta ensimmäiset näytöt käytiin kurkkimassa jo eilen sunnuntaina. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, Mies on jo yhdessä näytössä ilman minua käynyt.

Haastavaksi tämän tilanteen tekee se, että rahatilanteemme ja asuntomakumme ovat valitettavan kaukana toisistaan. Toivelistalla olisi niin lisää tilaa, avokeittiötä, parveketta, korkeita huoneita kuin keskeistä sijaintiakin. Mistä siis tinkiä, jos ja kun sitä käsittämätöntä kaikki ehdot täyttävää unelmakotia ei välttämättä koskaan tule vastaan? Tällä hetkellä ykkösenä dissauslistalla on parveke, koska niitä parvekkeita vaan on täällä Helsingin ytimessä aika vähän. Viimeisenä aiomme todennäköisesti tinkiä avokeittiöstä, niin hassulta kuin se joistain saattaakin kuulostaa :).

Tällaista siis täällä, jännät paikat! Stay tuned, koskaan ei tiedä milloin se elämä heitetään risaiseksi ja sitoudutaan vuosikausiksi pankin liekaan!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Hoplaa!


Täällä sitä nyt ollaan, Bloggerissa. Tuntui jotenkin luonnollisemmalta ratkaisulta uudelle blogille kuin tuo entinen Wordpress. Vaikka ei siinäkään kauheasti mitään vikaa ollut, mutta kun kaikki muutkin jne... ;)

Hääjärkkäilyt siis koukuttivat minut aivan täysin kirjoittamiseen, ja vaikka tämä varmasti vie aikaa joltain muulta (esim. aivottomalta telkun tuijottamiselta), niin aion jatkaa jorinoita. Tällä kertaa tosin siis ihan vain tästä tavallisesta elämästä. Toivoisin kuitenkin tarinaa riittävän, ettei arki vain asettuisi liian harmaaksi. Potentiaalisia postausaiheita ovat ainakin koko ajan paheneva asuntokuume, työperäinen stressi, lomareissut (tai niistä haaveilu) ja ikuisuusprojekti “kesäkuntoon”. Niitä parhaita pikkuhetkiä unohtamatta.

Häihin liittyvät kirjoitukset tulevat ja menevät edelleen toukomorsion puolelle. :)

Toivottavasti viihdyt mukanani!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...