Mutta suurimmilta osilta on valmista, Bangkokin lennolle on tsekattu sisään ja työmeiliin laitettu out-of-office päälle. Täältä tullaan, Downunder!
 |
| Vaikka juuri mitään ei ole mukana, niin silti on matkalaukku jo piripinnassa... |
tiistai 11. joulukuuta 2012
Melkein valmista!
Yöhönhän se meni pakkailuiden kanssa, mutta ihan vähän pitää silti viimeistellä. Tänään on iPadille ladattu matkalukemista (mm. sellaisia nopeita ja helppolukuisia klassikoita kuin Sense & Sensibility ja Little Women ;)) ja vielä pitäisi tutustua uusiin taustamelukuulokkeisiin. Muutama majapaikkakin olisi vielä varattavana - ai miten niin jäi viimetippaan?
Mutta suurimmilta osilta on valmista, Bangkokin lennolle on tsekattu sisään ja työmeiliin laitettu out-of-office päälle. Täältä tullaan, Downunder!
Mutta suurimmilta osilta on valmista, Bangkokin lennolle on tsekattu sisään ja työmeiliin laitettu out-of-office päälle. Täältä tullaan, Downunder!
maanantai 10. joulukuuta 2012
Luvassa loppuviikolle
Tuntien laskeminen on virallisesti alkanut! Töitä on jäljellä enää noin kahdeksan tuntia, ja sitten se on kuulkaas loma!
Tänään täytyy vielä sykkiä ympäri keskustaa, kun on pari pikku juttua hoitamatta. Esim sellainen mitätön yksityiskohta kuin valuutanvaihto. Kukapas sitä nyt paikallista rahaa tarvitsisi? :) Niin ja kyllä siellä kotonakin on tekemistä, aloitetaan vaikka pakkaamisesta.. ;)
Miehen työt kosahtivat ikävästi sellaiseen jamaan, että raukka joutui jo eilen nakuttamaan aamuneljään asti hommia (!), eikä tämä päivä näytä yhtään kevyemmältä. Onneksi näppärä mies viskoi siinä ohessa kamojaan kassiin, joten edes toinen meistä on suurinpiirtein pakannut.
Järkättiin eilen myös aikamoiset tulostusfiestat, kun pyrittiin saamaan selkoa lennoista ja majoituksista. Sellainen kasa paperia, että hyvä ettei käsimatkatavaroiden painorajat jo pauku...
Mutta asiaan, tältä noin niinkuin suurinpiirtein näyttäisi meidän loppuviikko:
Kyllä vilukissan kelpaa päästä taas aurinkoon kehräämään. :)
Katsotaan mitä tässä enää ehtii kirjoittaa, vai ehtiikö mitään. En myöskään lupaa tekstejä matkan päältä, mutta toki kirjoitan jos siihen hyvä tilaisuus avautuu :). Tammikuussa sitten toivottavasti luvassa sellaista kuvailotulitusta, että teillä menee muhun hermot!
Tänään täytyy vielä sykkiä ympäri keskustaa, kun on pari pikku juttua hoitamatta. Esim sellainen mitätön yksityiskohta kuin valuutanvaihto. Kukapas sitä nyt paikallista rahaa tarvitsisi? :) Niin ja kyllä siellä kotonakin on tekemistä, aloitetaan vaikka pakkaamisesta.. ;)
Miehen työt kosahtivat ikävästi sellaiseen jamaan, että raukka joutui jo eilen nakuttamaan aamuneljään asti hommia (!), eikä tämä päivä näytä yhtään kevyemmältä. Onneksi näppärä mies viskoi siinä ohessa kamojaan kassiin, joten edes toinen meistä on suurinpiirtein pakannut.
Järkättiin eilen myös aikamoiset tulostusfiestat, kun pyrittiin saamaan selkoa lennoista ja majoituksista. Sellainen kasa paperia, että hyvä ettei käsimatkatavaroiden painorajat jo pauku...
Mutta asiaan, tältä noin niinkuin suurinpiirtein näyttäisi meidän loppuviikko:
 |
| Keskiviikko ja torstai Bangkokin hulinassa! |
 |
| Perjantai, lauantai ja sunnuntai Sydneyssä! |
Kyllä vilukissan kelpaa päästä taas aurinkoon kehräämään. :)
Katsotaan mitä tässä enää ehtii kirjoittaa, vai ehtiikö mitään. En myöskään lupaa tekstejä matkan päältä, mutta toki kirjoitan jos siihen hyvä tilaisuus avautuu :). Tammikuussa sitten toivottavasti luvassa sellaista kuvailotulitusta, että teillä menee muhun hermot!
perjantai 7. joulukuuta 2012
Itsenäisyyspäivän illallinen
Päivät vain vilisevät silmissä. Erityisesti tällä viikolla tohinaa on riittänyt enemmän kuin olisi tarvis. Sain kuitenkin hoidettua esimerkiksi kaikki jouluostokset tiistaina, joten nyt vain pikainen paketointisessio ja lahjat olisivat valmiina. Tuntuu erikoiselta, mutta näinhän sen nyt vaan pitää mennä, kun lähtö toiselle puolelle maailmaa on vain muutaman päivän päässä.
Eilinen vapaapäivä tuli siis todellakin tarpeeseen. Sai köllötellä sängyssä (ja miettiä meinaako aurinko ollenkaan nousta) ja käyttää koko päivän itsenäisyyspäivän illallisen valmisteluun. Olimme kutsuneet muutamia ystäviä syömään ja kommentoimaan kättelyleikkiä (mitä olisikaan itsenäisyyspäivä ilman tätä huvia), joten hieman piti järjestellä ja pohjustella illan mässäilyjä.
Tarjosimme seuraavanlaisen menun:
Porkkana-bataattisosekeittoa höystettynä silputulla korianterilla, paahdetuilla pinjansiemenillä ja smetanalla
Lihafondue ja lisäkkeet: rosmariiniranskikset puikuloista, herkkusieniä, paprikaa, tuoretta ananasta, hillosipuleita ja pikkukurkkuja. Kastikkeina thai-chilikastiketta, sipulikermaviilikastiketta, dijon-sinappia, omatekoista valkosipulimajoneesia ja pippurituorejuustoa.
Valkosuklaa-mustikkapannacottaa
Espressoa, pipareita ja sinivalkoisia karkkeja
Sanoisin, että varsin onnistunut kokonaisuus. Itse illalliselta ei ole valitettavasti yhtään kuvaa, koska meillä oli aivan liian hauskaa ja aivan liian kova nälkä (mikä lounas?) että olisin muistanut kuvailla näitä herkkuja :). Tässä kuitenkin vähän reseptien tynkää, jos jotakuta kiinnostaa kokeilla.
Tein jälkiruuat aamupäivästä ja vein tuuletusparvekkeelle jähmettymään, kun omaan jääkaappiin ei mahtunut :D. Hyvin hyytyivät, eivätkä edes jäätyneet. Lisäsin vielä tarjoiluvaiheessa jäisiä mustikoita pinnalle. Tämä oli niin hyvää, että 2,5-vuotias kummipoikakin suorastaan nuoli kuppinsa tyhjäksi. Ehdoton hitti siis, ja tätä tehdään vielä usein uudestaan (oli itse asiassa jo toinen kerta, ekalla kerralla tehtiin ohjeen mukaan karpaloihin ja sekin oli kyllä hyvää, mutta omaan makuun nämä mustikat olivat jopa vielä vähän parempia).
Kahvin kanssa tarjosin Kanniston leipomon pipareita, jotka olin omin pikku kätösin koristellut vieraiden nimikirjaimilla. Ja toki sinivalkoisia toffee-marianneja. Illan lopuksi olikin sitten hyvä köllähtää täpötäyden mahan viereen!
Ja tältähän se pöytä sitten aamulla näytti:
PS. Lähtö tiistaina. Iik!
Eilinen vapaapäivä tuli siis todellakin tarpeeseen. Sai köllötellä sängyssä (ja miettiä meinaako aurinko ollenkaan nousta) ja käyttää koko päivän itsenäisyyspäivän illallisen valmisteluun. Olimme kutsuneet muutamia ystäviä syömään ja kommentoimaan kättelyleikkiä (mitä olisikaan itsenäisyyspäivä ilman tätä huvia), joten hieman piti järjestellä ja pohjustella illan mässäilyjä.
 |
| Kattaus. Kuvassa sivuroolissa myös uudet tuolit ja sohva! |
Tarjosimme seuraavanlaisen menun:
Porkkana-bataattisosekeittoa höystettynä silputulla korianterilla, paahdetuilla pinjansiemenillä ja smetanalla
Lihafondue ja lisäkkeet: rosmariiniranskikset puikuloista, herkkusieniä, paprikaa, tuoretta ananasta, hillosipuleita ja pikkukurkkuja. Kastikkeina thai-chilikastiketta, sipulikermaviilikastiketta, dijon-sinappia, omatekoista valkosipulimajoneesia ja pippurituorejuustoa.
Valkosuklaa-mustikkapannacottaa
Espressoa, pipareita ja sinivalkoisia karkkeja
Sanoisin, että varsin onnistunut kokonaisuus. Itse illalliselta ei ole valitettavasti yhtään kuvaa, koska meillä oli aivan liian hauskaa ja aivan liian kova nälkä (mikä lounas?) että olisin muistanut kuvailla näitä herkkuja :). Tässä kuitenkin vähän reseptien tynkää, jos jotakuta kiinnostaa kokeilla.
Alkuruokakeitto (tästä riitti juuri seitsemälle ruokailijalle)
2 isoa ja 1 pieni bataatti
6 pientä porkkanaa
2 kasvisliemikuutiota
1 prk Kipparijuusto-ruokakermaa
pinnalle:
korianteria silputtuna
pussillinen pinjansiemeniä paahdettuina
1 prk maustamatonta smetanaa
Kuori bataatit ja porkkanat. Pilko ne pienehköiksi kuutioiksi/viipaleiksi ja nosta isoon kattilaan. Lisää vettä sen verran, että kaikki palat peittyvät. Kuumenna ja lisää liemikuutiot. Keitä, kunnes juurekset ovat kypsiä. Kaada suurin osa keitinvedestä pois (itse otin sen talteen fonduen lihalientä varten, mutta ei sitä aina tarvitse säästää) ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää soseen sekaan maustettu ruokakerma. Keiton voi tehdä valmiiksi jo etukäteen ja lämmittää uudestaan vasta juuri ennen tarjoilua. Silpu korianteria ja paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Annostele nokare smetanaa keiton pinnalle ja lisää muut roskat. Nam!
Lihafondue ja lisäkkeet
1 naudan sisäfilee
1 rs tuoreita herkkusieniä
puolikas tuore ananas
1 iso paprika
1 prk hillosipuleita
1 prk pikkukurkkuja
n. litra lihalientä
erilaisia kastikkeita maun mukaan
Pilko kaikki pilkottava ja asettele esille kauniisiin kippoihin. Valmista lihaliemi tai lämmitä öljy. Lihat voi siis kypsentää fonduepadassa joko lihaliemessä tai öljyssä. Valitsimme tällä kertaa lihaliemen, koska olimme todistaneet keskiviikkoiltana järkyttävää savustusta olohuoneessamme, ja se sammutuspeitto on edelleen hankkimatta (testasimme siis takkaa uudestaan - tämä on niin pitkä tarina, että se ansaitsisi oman postauksensa).
Lihaliemi
2 porkkanaa paloina
3 valkosipulinkynttä
2 fond du chef lihaliemivalmistetta
sopivasti nestettä ;)
Käytin liemen pohjana alkukeitosta jäänyttä keitinlientä. En osaa tarkalleen sanoa kuinka paljon ylijäämälientä oli, mutta lisäsin perään vielä noin 6 desiä vettä. Kattilaan pääsivät myös paloiksi pilkotut porkkanat ja kolme kokonaista valkosipulinkynttä. Kun tämä sekoitus alkoi kiehua, heitin mukaan kaksi fond du chef -lihaliemiannosta (sellaisia Knorrin hyytelöitä). Annoin liemen kiehua ainakin noin tunnin verran matalalla lämmöllä, ettei se kuivuisi kasaan. Kun tuli tarjoilun aika, siivilöin liemen fonduepataan (Mies nappasi liemessä porisseen porkkananpalan ja kehui sitä mahtavan makuiseksi :)). Tämä osa illallista oli siis sitä "oikeaa kokkausta", eli kokeilun kautta ;).
Kastikkeista sipulikermaviilikastike ja valkosipulimajoneesi olivat itse tehtyjä, muut tulivat purkeista ja puteleista. Ensimmäiseen käytin kaksi purkkia kermaviiliä ja yhden pussin sipulikeittoaineksia. Kastike maustui jääkaapissa reilun tunnin verran ja maistui varsin mainiolta. Majoneesi on Miehen bravuuri, mutta jonkinlaista internetsistä löytynyttä ohjetta siihen luultavimmin sovellettiin. Ensimmäinen emulsioyritys ei onnistunut, mutta toisella kananmunalla sitten saatiinkin jo valmista. Maku oli ihana, en enää koskaan halua kaupan valmiita aioleita, kun helposti saa itsekin hyvää.
Rosmariiniranskalaiset
reilu kilo puikulaperunoita
(tuoretta) rosmariinia
suolaa
pippuria
öljyä
Kuori perunat ja pilko niistä haluamasi kokoisia lohkoja tai suikaleita. Me teimme tällä kertaa kapeampia ja enemmän "ranskismaisia" viipaleita, mutta hyvää tulee myös isommillakin lohkoilla. Kaada isohkoon pussiin öljyä ja sekoita mukaan rosmariinia, suolaa ja pippuria. Nostele perunat pussiin ja ravistele, jolloin öljymausteseos tarttuu perunoihin. Paista uunissa noin 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoa heti.
Valkosuklaa-mustikkapannacotta (kahdeksan annosta)
tupla-annos Eevan valkosuklaapannacottaa
n. litra mustikoita
Muuten seurataan siis Eeva Kolun karpalo-valkosuklaapannacottaohjetta (tuplana), mutta karpalot on vaihdettu anopin keräämiin mustikoihin (ihan itsenäisyyspäivän hengessä, tästä tuli kivan sinivalkoinen jälkkäri).
Tein jälkiruuat aamupäivästä ja vein tuuletusparvekkeelle jähmettymään, kun omaan jääkaappiin ei mahtunut :D. Hyvin hyytyivät, eivätkä edes jäätyneet. Lisäsin vielä tarjoiluvaiheessa jäisiä mustikoita pinnalle. Tämä oli niin hyvää, että 2,5-vuotias kummipoikakin suorastaan nuoli kuppinsa tyhjäksi. Ehdoton hitti siis, ja tätä tehdään vielä usein uudestaan (oli itse asiassa jo toinen kerta, ekalla kerralla tehtiin ohjeen mukaan karpaloihin ja sekin oli kyllä hyvää, mutta omaan makuun nämä mustikat olivat jopa vielä vähän parempia).
 |
| Nimikoidut piparit, jokaiselle omansa. |
Kahvin kanssa tarjosin Kanniston leipomon pipareita, jotka olin omin pikku kätösin koristellut vieraiden nimikirjaimilla. Ja toki sinivalkoisia toffee-marianneja. Illan lopuksi olikin sitten hyvä köllähtää täpötäyden mahan viereen!
Ja tältähän se pöytä sitten aamulla näytti:
 |
| Ihana ilta, hyvät kemut ja parasta seuraa! Onkos sillä siivouksella nyt niin kova kiirus... ;) |
perjantai 30. marraskuuta 2012
On viikonloppu eessä taas
Näin kuukauden vaihteessa on erinomainen aika jakaa korvamatoja. ;) Tällä kertaa tarjolla olisi tällaista klassikkoa:
Ah, mikä ihana lumimyrsky tuolla ulkona pauhaa. Ajattelin hilppasta töistä pikkaisen normaalia aiemmin, jotta pääsee täysillä nauttimaan tästä talvesta :D. (Hitsiläinen kun se takka toimisi kunnolla.. mutta onneksi on tuikut.) Tänään otetaan rennosti: paistetaan pitsaa ja korkataan joku ihana Valpolicella.
Lauantaina mennään tapaamaan ihan tuoretta pikkuihmistä, ystäviemme vaavia, jolle Miehen kanssa pääsemme kummeiksi <3. Ihan paras uutinen, ja piristi kyllä kertaheitolla tätä ankeus-maksimus-viikkoa. Illan taidan viettääkin sitten ihan keskenäni Miehen huidellessa omissa menoissaan (taidan kyllä keksiä tekemistä, liittynee läheisesti sellaisiin termeihin kuin työ ja hakemus).
Sunnuntaina näemme toista kummilastamme, kun olemme lupautuneet lapsenvahdeiksi. Ou mai, mitäköhän siitäkin tulee? :D Iltapäivästä herkuttelemme tyttöjen kanssa myöhennetyllä brunssilla (miksi pitäisi kutsua neljältä aloitettavaa mässäily-extravaganzaa?), joten jossain välissä pitäisi ehkä vähän leipoakin. Ehkä lauantaina ehtii. ;)
Ja sitten maanantaista alkaen onkin enää kuusi työpäivää ennen reissua!
Mahtavaa viikonloppua kaikille! Ei se vielä retkuksi tee jos vähän renttuillaan ;)
PS. Sori nämä miljoonat välimerkit ja hymiöt. Tänään vain on hyvä päivä!
Ah, mikä ihana lumimyrsky tuolla ulkona pauhaa. Ajattelin hilppasta töistä pikkaisen normaalia aiemmin, jotta pääsee täysillä nauttimaan tästä talvesta :D. (Hitsiläinen kun se takka toimisi kunnolla.. mutta onneksi on tuikut.) Tänään otetaan rennosti: paistetaan pitsaa ja korkataan joku ihana Valpolicella.
Lauantaina mennään tapaamaan ihan tuoretta pikkuihmistä, ystäviemme vaavia, jolle Miehen kanssa pääsemme kummeiksi <3. Ihan paras uutinen, ja piristi kyllä kertaheitolla tätä ankeus-maksimus-viikkoa. Illan taidan viettääkin sitten ihan keskenäni Miehen huidellessa omissa menoissaan (taidan kyllä keksiä tekemistä, liittynee läheisesti sellaisiin termeihin kuin työ ja hakemus).
Sunnuntaina näemme toista kummilastamme, kun olemme lupautuneet lapsenvahdeiksi. Ou mai, mitäköhän siitäkin tulee? :D Iltapäivästä herkuttelemme tyttöjen kanssa myöhennetyllä brunssilla (miksi pitäisi kutsua neljältä aloitettavaa mässäily-extravaganzaa?), joten jossain välissä pitäisi ehkä vähän leipoakin. Ehkä lauantaina ehtii. ;)
Ja sitten maanantaista alkaen onkin enää kuusi työpäivää ennen reissua!
Mahtavaa viikonloppua kaikille! Ei se vielä retkuksi tee jos vähän renttuillaan ;)
PS. Sori nämä miljoonat välimerkit ja hymiöt. Tänään vain on hyvä päivä!
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Lähiherkuttelua
Hyvin lähelle uusia huudejamme Punavuoreen on viime viikolla avattu aivan uskomattoman ihana leipomo, Sven's Bakery (niin uusi, ettei nettisivujakaan ole vielä pystyssä). Minun sydämessäni on heikko kohta lähes kaikelle Ranska-liitännäiselle, eivätkä tuoreet leipomukset ole niistä vähäisimpiä millään mittapuulla. Niinpä tämä joka arkipäivä ja lauantaisin avoinna oleva maailman suloisin boulangerie osui ja upposi.
Omistajilla on ilmeisesti luxembourgilaista taustaa, ja takahuoneleipomon käyttämät jauhot raijataan tänne Ranskasta, joten autenttisuus on hyvin hyvin korkealla. Paikka aukeaa aamulla jo puoli seitsemältä, mutta pysyy avoinna iltaan asti (muistaakseni ainakin kuuteen), joten tuoretta leipää saa vielä työpäivän jälkeenkin.
Ensimmäisenä testilauantaina viime viikolla paikan suosio oli ilmeisesti yllättänyt omistajat, koska jo reilusti ennen puoltapäivää (esim heti yhdentoista jälkeen.. ;)) ostoksilla käynyt Mies sai viimeisen croissantin. Lisäksi hän nappasi uskomattoman hyvän patongin ja suklaatäytteisen praliné-sarven. Patonki sitkeine kuorineen ja pehmeine sisuksineen oli kuin suoraan Pariisista, eikä sarvissakaan ollut valittamasta - varmasti lehtevimmät ja rasvaisimmat croissantit ja suklaatuskat (pisteet sille, joka keksii mistä tämä vitsi on syntynyt!) ikinä.
Toinen testikerta eilisaamuna ei hävinnyt ensimmäiselle yhtään. Tällä kertaa myös meille uneliaammille oli voisarvia vielä hyvin jäljellä, joten paperipussiin sujahti molemmille omat croissantit ja jaettavasti jälleen suklainen praliné ja vaniljainen huit-leivos. Näillä herkuilla jaksoi mainiosti pitkälle iltaan - ja kaikessa rehellisyydessä on myös todettava, että tässä yhteydessä ei-hissiä-tilanne on enemmänkin siunaus kuin harmi :D. Tulee edes pakon edessä vähän sitä aamiaista kuluttavaakin liikuntaa...
 |
| Maistuis varmaan sullekin? ;) |
Mutta nam! Rakastan kun Helsinkiin avataan jatkuvasti tällaisia uusia ihanuuksia, jotka kehittävät kaupunkikulttuuria ja rikastuttavat ympäristöään. Sanoin myös minua palvelleelle kassatytölle, että ihanaa kun olette avanneet ja olette tässä. <3 Mun kaupunki.
lauantai 24. marraskuuta 2012
NYE in Sydney
Olipas taas sellainen työviikko, ettei paremmasta väliä.. Onneksi pidin eilen himpun lyhyemmän päivän eikä viikonloppuuni sisälly sen kummempia aktiviteetteja, vaan voi käyttää kaiken ajan palautumiseen. Huomenna aion vihdoin rikkoa salitaukoni ja suunnata pilatestunnille testaamaan, olisiko siitä lajista apua näihin jatkuviin selkäkipuihin.
Mutta siis. Tässä taas hieman lisää hehkutusta lähenevästä häämatkastamme. :) (Jonkinlainen reissuaikataulu on tuloillaan, mutta siihen asti joudutte pärjäämään näillä tipoittain tippuvilla tiedonmurusilla ;).)
Vuodenvaihde osuu matkamme viimeiselle osuudelle, jonka aiomme viettää pääsääntöisesti Sydneyssä ja sen lähiympäristössä.
Saimme pieniä sydämentykytyksiä kavereidemme kertoessa, että uuden vuoden ilotulituksia tulee Sydneyyn katsomaan noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Se on aika paljon se! Ja että jos aiomme mennä vaan itseksemme niitä sinne rannan tuntumaan katselemaan, niin parhaat paikat valloitetaan jo aamuntunteina, eli päivä pitäisi käytännössä viettää sisseillen jossain puistonpahasessa, josta ehkä näkisi jotain.. Toinen vaihtoehto olisi tietysti pöydän varaaminen yhdestä sataman läheisestä ravintolasta, mutta että ne voivat jo tähän aikaan vuodesta olla täyteen varattuja (tai röyhkeän hintaisia).
No, ei muuta kuin Lonely Planet käteen, ravintolasuositukset sataman alueelta esiin ja Google laulamaan. Koska kun siellä kerran ollaan, niin sitten ollaan täysillä myös. Nih! Lähes jokainen rannan ravintola mainostikin etusivullaan NYE-tapahtumaa, johon kuuluisi illallinen, juomat ja ilotulituksen seuraaminen paraatipaikoilta. Muutama myi jo ei-oota tai "takarivin" paikkoja, mutta olisi niitä ikkunapöytiäkin ollut vielä joissain tarjolla, jos pätäkkää latoisi tiskiin sellaiset tuhatkunta paikallista dollaria (per nenä). :D Ei tuo matkabudjetti aivan noille mitoille kuitenkaan veny...
Ja sitten se löytyi! Paikka, jota lounari mainosti sanoilla "one of our favourites". Meillä menee kokemuksen mukaan maku melko lailla yhteen noiden Lonely Planetien kanssa, joten kurkattiin sitten vielä tämänkin paikan sivut. Herkullisen näköistä ruokaa, sijainti käytännössä suoraan Harbour Bridgen alapuolella ja houkuttelevalta kuulostava uudenvuodentapahtuma. Meiliä menemään ja lopulta kaksi lippua varattuina kaikkien aikojen uudenvuodenelämykseen ravintola Wharf:sta:
Mutta siis. Tässä taas hieman lisää hehkutusta lähenevästä häämatkastamme. :) (Jonkinlainen reissuaikataulu on tuloillaan, mutta siihen asti joudutte pärjäämään näillä tipoittain tippuvilla tiedonmurusilla ;).)
Vuodenvaihde osuu matkamme viimeiselle osuudelle, jonka aiomme viettää pääsääntöisesti Sydneyssä ja sen lähiympäristössä.
Saimme pieniä sydämentykytyksiä kavereidemme kertoessa, että uuden vuoden ilotulituksia tulee Sydneyyn katsomaan noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Se on aika paljon se! Ja että jos aiomme mennä vaan itseksemme niitä sinne rannan tuntumaan katselemaan, niin parhaat paikat valloitetaan jo aamuntunteina, eli päivä pitäisi käytännössä viettää sisseillen jossain puistonpahasessa, josta ehkä näkisi jotain.. Toinen vaihtoehto olisi tietysti pöydän varaaminen yhdestä sataman läheisestä ravintolasta, mutta että ne voivat jo tähän aikaan vuodesta olla täyteen varattuja (tai röyhkeän hintaisia).
No, ei muuta kuin Lonely Planet käteen, ravintolasuositukset sataman alueelta esiin ja Google laulamaan. Koska kun siellä kerran ollaan, niin sitten ollaan täysillä myös. Nih! Lähes jokainen rannan ravintola mainostikin etusivullaan NYE-tapahtumaa, johon kuuluisi illallinen, juomat ja ilotulituksen seuraaminen paraatipaikoilta. Muutama myi jo ei-oota tai "takarivin" paikkoja, mutta olisi niitä ikkunapöytiäkin ollut vielä joissain tarjolla, jos pätäkkää latoisi tiskiin sellaiset tuhatkunta paikallista dollaria (per nenä). :D Ei tuo matkabudjetti aivan noille mitoille kuitenkaan veny...
Ja sitten se löytyi! Paikka, jota lounari mainosti sanoilla "one of our favourites". Meillä menee kokemuksen mukaan maku melko lailla yhteen noiden Lonely Planetien kanssa, joten kurkattiin sitten vielä tämänkin paikan sivut. Herkullisen näköistä ruokaa, sijainti käytännössä suoraan Harbour Bridgen alapuolella ja houkuttelevalta kuulostava uudenvuodentapahtuma. Meiliä menemään ja lopulta kaksi lippua varattuina kaikkien aikojen uudenvuodenelämykseen ravintola Wharf:sta:
- Cocktail-palamenu (veikkaan tämän kuitenkin olevan ihan oikeaa ruokaa)
- Drinkkejä ja erikoisoluita
- Juustoja ja viinejä paikallisilta tuottajilta
- Jälkiruokaherkkuja
- Keskiyön shampanjat
- Sydneyn iltotulitus suoraan yläpuolella
- Svingibändi tuomassa tunnelmaa koko illan ajan
Ei paha, vaikka itse sanonkin! Ja mitäs te sanotte, luuletteko ilotulitusten tunnelman välittyvän, vaikka maantasolla ollaankin? (Kuvat ravintolan sivuilta.)
maanantai 19. marraskuuta 2012
Tiistai on kalustepäivä
Viime tiistaina läjä Muuramea löysi tiensä kotiin, huomenna on BoConceptin vuoro. Jotain tällaista (muistaakseni) pitäisi niistä laatikoista kuoriutua:
Ja jotta uudet kamat mahtuisivat sisään, on vanhoja viety urakalla pois ja viimeviikkoiset laatikkoleikit saatu onnellisesti päätökseen. Oli varmasti ensimmäinen kerta kun saatiin kaapit ja laatikot laakista kasaan eikä tilauksesta puuttunut mitään! Siirsimme myös vanhan sohvamme olkkarista kuution eli kirjaston puolelle, joten nyt sitten ihan pikkasen kaikuu tuolla salin puolella.. ;)
Sunnuntaina kyläillyt anoppi oli mahtavimmalla tuulellaan, ja heidän mukaansa lähti vanhan sänkymme lisäksi sekä vanha tv-taso että höyrysaunakuivausrumpu (plus se katastrofivyyhti kuteita ja kaksi vielä korkkaamatonta vyyhtiä - valmistunevat joululoman aikana ja saan omani kotiin kunhan reissusta selviämme). Hurraa! Olkkarissa odottelee loppusijoitustaan siis enää vain yksi ylimääräinen objekti, pesukone.
Mutta tämän tekstin pointti oli ne Muuramet, eli tälaisia niistä nyt sitten tuli (valohan ei sitten riitä kuvaamiseen pätkääkään, eli koittakaan kestää):
Ainakin toistaikseksi olen sitä mieltä, että kyllä kannatti tällä kertaa tukea suomalaista käsityötä ikealaisen sijaan. :) Mitäs raati tykkää?
PS. Tänään tuli täyteen puolivuotta ihanaa rouvaselämää, joten huomenna pöydät notkuvat Chez Dominiquessa! ;)
 |
| Molemmat tällä tämän kuvan harmaalla huovalla verhoiltuna. Kuvat täältä. |
Ja jotta uudet kamat mahtuisivat sisään, on vanhoja viety urakalla pois ja viimeviikkoiset laatikkoleikit saatu onnellisesti päätökseen. Oli varmasti ensimmäinen kerta kun saatiin kaapit ja laatikot laakista kasaan eikä tilauksesta puuttunut mitään! Siirsimme myös vanhan sohvamme olkkarista kuution eli kirjaston puolelle, joten nyt sitten ihan pikkasen kaikuu tuolla salin puolella.. ;)
Sunnuntaina kyläillyt anoppi oli mahtavimmalla tuulellaan, ja heidän mukaansa lähti vanhan sänkymme lisäksi sekä vanha tv-taso että höyrysaunakuivausrumpu (plus se katastrofivyyhti kuteita ja kaksi vielä korkkaamatonta vyyhtiä - valmistunevat joululoman aikana ja saan omani kotiin kunhan reissusta selviämme). Hurraa! Olkkarissa odottelee loppusijoitustaan siis enää vain yksi ylimääräinen objekti, pesukone.
Mutta tämän tekstin pointti oli ne Muuramet, eli tälaisia niistä nyt sitten tuli (valohan ei sitten riitä kuvaamiseen pätkääkään, eli koittakaan kestää):
 |
| Tämä peruslaatikosto on keittiön ja olkkarin välimaastossa. |
 |
| Miehen mahtavan tyylikäs pukeutumis-lounge (ja petaamaton sänky...) |
 |
| Pitkä ja kapea taso vaihtui lyhyeen ja yllättävän syvään. Onhan tuo aika kiiltomusta, mutta eiköhän siihen totu :) Niin ja kotiteatterin kajarit on vielä sitten asentelematta... |
Ainakin toistaikseksi olen sitä mieltä, että kyllä kannatti tällä kertaa tukea suomalaista käsityötä ikealaisen sijaan. :) Mitäs raati tykkää?
PS. Tänään tuli täyteen puolivuotta ihanaa rouvaselämää, joten huomenna pöydät notkuvat Chez Dominiquessa! ;)
tiistai 13. marraskuuta 2012
Laatikkoleikki alkakoon
Hurjan kiva setä kantoi juuri aikamoisen kasan Muuramea tänne ylimpään kerrokseen. Taisi kiillellä pari hikipisaraa raukan otsalla kun urakka oli ohi. :) Meikäläisen otsalle ne karpalot parkkeeraavat varmaan seuraavaksi, kun rupean tätä kasaa selvittämään ja kaappeja kasaamaan... Tulisipas se apuri myös piakkoin kotiin!
Laitetaan kuvia lopputuloksesta sitten kun siinä pisteessä ollaan :). Toivottakaa isot tsempit!
 |
| Onnea vaan tämän savotan selvittämiseen... |
Laitetaan kuvia lopputuloksesta sitten kun siinä pisteessä ollaan :). Toivottakaa isot tsempit!
lauantai 10. marraskuuta 2012
Sitä vaan, että...
ensi kerralla ostan valmiita keriä...
Puuh. Onneksi on töllö ja ihan parhaat ohjelmat: Vain elämää, Dance ja Sinkkis-maraton. ;)
 |
| Ainakin kaksi tuntia mennyt, kolme vuosisataa jäljellä... |
Puuh. Onneksi on töllö ja ihan parhaat ohjelmat: Vain elämää, Dance ja Sinkkis-maraton. ;)
maanantai 5. marraskuuta 2012
Glögikausi korkattu!
Menipäs viikonloppu taas kohisten ohi. Kannattaisin huutamalla lakialoitetta, jossa viikonloppu muutettaisiin kolmipäiväiseksi...
Otin varaslähdön vapaille perjantaina iltapäivästä, kun puolijuoksin hoidattamaan kipuilevaa selkärankaa ja muitakin kropanosia osteopaatille. Olen pari kertaa aiemminkin käynyt manipuloitavana, mutta nyt kokemus oli jotenkin parempi kuin viimeksi. Vastaanotolla kävi ilmi, että tulin hoidettavaksi kreivin aikaan; varsinkin rangan alimmissa nikamissa ja rintarangassa on merkkejä tulevista pahemmista ongelmista, mutta nyt niihin voidaan vielä puuttua. Lisäksi kärsin toimistotyöläisen klassisesta pään eteenpäintyöntymisestä, mikä ei ole kummoinenkaan ihme pelkällä läppärillä työskennellessä (ei siis erillistä näyttöä hyvällä korkeudella, vaan ihme nörttimutkalla kökkimistä..)
No vammoista viis, akuutit lukot avattiin hurjan kuuloisilla rusahduksilla (vieläkin puistattaa niskan naksautukset) ja viikonlopun viettoon lähdettiin koti- ja työjumppaohjeiden kera. Tämän viikon perjantaina uudestaan.
Puolijuoksuteemalla jatkoin kohti Kamppia ja Espoon-busseja, repussa joulutorttutaikinaa ja luumuhilloa. Kontekstina mahtava lukioajoista asti pystyssä ollut tyttöporukka, aktiviteetteina mässäily ja jalluglögien kumoaminen. Jestas että oli ässä ilta! :D Ja miten olen elänyt näin pitkään ilman jalluglögiä?! Aivan parasta. :) Näin siis polkaistiin käyntiin glögi- ja torttukausi, johon täytyykin tänä vuonna erityisesti panostaa, koska veikkaan Australian joulutorttutarjonnan olevan jokseenkin rajoittunutta...
Lauantaina herättiin varovaisesti Miehen synttäripäivään. Ovelana vaimona vältyin suuremmilta aamiaiskokkailuilta kun suuntasimme kuulemaan ensikäden Aussi- ja Uusi-Seelanti-vinkkejä ystäviltä Fannyn notkuvan brunssipöydän ääreen - ja skumppaa laseissa totta kai! Mättämisen jälkeen otettiin kurssi kohti Messukeskusta ja Skiexpoa. Törmäiltiin tuttuihin ja ostettiin jotain ihan pientä, mutta kivasti saatiin kolmisen tuntia kulumaan.. :)
Synttäri-illalliselle olin varannut pöydän Gaijinista, missä emme kumpikaan olleet aikaisemmin käyneet. Pienenä yllärinä tuli se, kuinka lähekkäin pöydät olivat toisiaan. Ehdin jo hieman ahdistua meidän viereisen pöytämme kaksikosta, mutta onneksemme heidät siirrettiin muualle melko nopeasti (olivat siis edellisestä kattauksesta ja veivät tilaa uusilta asiakkailta). Ja kuin taikaiskusta ovesta käveli sisään ystäväpariskuntamme, ja saimme heidät seuraksemme. Superkiva ylläri! (Koska muuten keskustelusta ei olisi tullut mitään, pöydät olivat oikeasti noin kolmen sentin päässä toisistaan ja paremmin kuuli vierustoverin puheen kuin vastapäätä istuvan..) Ruoka oli erittäin maittavaa, vaikka jännäsinkin vähän esim. vihersimpukkaa, ja ilta meni tosi kivoissa tunnelmissa. :) Kotiin tallusteltiin hieman ennen puolta yötä.
Sunnuntaina saikin onneksi lähinnä vain möllötellä, vaikka pikkasen piti järkkäilläkin (ja tyhjäsin kuin vahingossa kaksi muuttolaatikkoa!), kun appi ja vaimokkeensa tulivat Miehen syntymäpäiväkahveille. Syötiin lasagnet ja mutakakut (oho, laiska vaimo osti pakastetun kakun..) ja sitten herrasväki lähtikin jo paluumatkalle. Ilta lähinnä pötkötettiin sohvalla ja etsittiin sopivaa ravintolaa Sydneystä uuden vuoden illalliselle. Kovin rauhallista siis, mutta silti tämä maanantai pääsi vähän yllättämään :). Jos illalla vaikka paistaisi lisää torttuja!
PS. Yritän keksiä seuraavaksi jotain muuta kirjoitettavaa kuin romaanin pituisia sepustuksia omista tekemisistä..
Otin varaslähdön vapaille perjantaina iltapäivästä, kun puolijuoksin hoidattamaan kipuilevaa selkärankaa ja muitakin kropanosia osteopaatille. Olen pari kertaa aiemminkin käynyt manipuloitavana, mutta nyt kokemus oli jotenkin parempi kuin viimeksi. Vastaanotolla kävi ilmi, että tulin hoidettavaksi kreivin aikaan; varsinkin rangan alimmissa nikamissa ja rintarangassa on merkkejä tulevista pahemmista ongelmista, mutta nyt niihin voidaan vielä puuttua. Lisäksi kärsin toimistotyöläisen klassisesta pään eteenpäintyöntymisestä, mikä ei ole kummoinenkaan ihme pelkällä läppärillä työskennellessä (ei siis erillistä näyttöä hyvällä korkeudella, vaan ihme nörttimutkalla kökkimistä..)
No vammoista viis, akuutit lukot avattiin hurjan kuuloisilla rusahduksilla (vieläkin puistattaa niskan naksautukset) ja viikonlopun viettoon lähdettiin koti- ja työjumppaohjeiden kera. Tämän viikon perjantaina uudestaan.
Puolijuoksuteemalla jatkoin kohti Kamppia ja Espoon-busseja, repussa joulutorttutaikinaa ja luumuhilloa. Kontekstina mahtava lukioajoista asti pystyssä ollut tyttöporukka, aktiviteetteina mässäily ja jalluglögien kumoaminen. Jestas että oli ässä ilta! :D Ja miten olen elänyt näin pitkään ilman jalluglögiä?! Aivan parasta. :) Näin siis polkaistiin käyntiin glögi- ja torttukausi, johon täytyykin tänä vuonna erityisesti panostaa, koska veikkaan Australian joulutorttutarjonnan olevan jokseenkin rajoittunutta...
 |
| Tästä se sitten lähti... |
Lauantaina herättiin varovaisesti Miehen synttäripäivään. Ovelana vaimona vältyin suuremmilta aamiaiskokkailuilta kun suuntasimme kuulemaan ensikäden Aussi- ja Uusi-Seelanti-vinkkejä ystäviltä Fannyn notkuvan brunssipöydän ääreen - ja skumppaa laseissa totta kai! Mättämisen jälkeen otettiin kurssi kohti Messukeskusta ja Skiexpoa. Törmäiltiin tuttuihin ja ostettiin jotain ihan pientä, mutta kivasti saatiin kolmisen tuntia kulumaan.. :)
Synttäri-illalliselle olin varannut pöydän Gaijinista, missä emme kumpikaan olleet aikaisemmin käyneet. Pienenä yllärinä tuli se, kuinka lähekkäin pöydät olivat toisiaan. Ehdin jo hieman ahdistua meidän viereisen pöytämme kaksikosta, mutta onneksemme heidät siirrettiin muualle melko nopeasti (olivat siis edellisestä kattauksesta ja veivät tilaa uusilta asiakkailta). Ja kuin taikaiskusta ovesta käveli sisään ystäväpariskuntamme, ja saimme heidät seuraksemme. Superkiva ylläri! (Koska muuten keskustelusta ei olisi tullut mitään, pöydät olivat oikeasti noin kolmen sentin päässä toisistaan ja paremmin kuuli vierustoverin puheen kuin vastapäätä istuvan..) Ruoka oli erittäin maittavaa, vaikka jännäsinkin vähän esim. vihersimpukkaa, ja ilta meni tosi kivoissa tunnelmissa. :) Kotiin tallusteltiin hieman ennen puolta yötä.
Sunnuntaina saikin onneksi lähinnä vain möllötellä, vaikka pikkasen piti järkkäilläkin (ja tyhjäsin kuin vahingossa kaksi muuttolaatikkoa!), kun appi ja vaimokkeensa tulivat Miehen syntymäpäiväkahveille. Syötiin lasagnet ja mutakakut (oho, laiska vaimo osti pakastetun kakun..) ja sitten herrasväki lähtikin jo paluumatkalle. Ilta lähinnä pötkötettiin sohvalla ja etsittiin sopivaa ravintolaa Sydneystä uuden vuoden illalliselle. Kovin rauhallista siis, mutta silti tämä maanantai pääsi vähän yllättämään :). Jos illalla vaikka paistaisi lisää torttuja!
PS. Yritän keksiä seuraavaksi jotain muuta kirjoitettavaa kuin romaanin pituisia sepustuksia omista tekemisistä..
torstai 1. marraskuuta 2012
Läpi repaleisen lokakuun...
Sinne meni lokakuu, ja hyvin hyvin vajaaksi jäänyt kuvahaaste. Noh, löysin vielä nämä kaksi kuvaa, joita en ajallaan ehtinyt postata, kun totaalinen uupumus vei kaiken innon tehdä yhtään mitään muuta kuin möllöttää sohvalla.
(Kuvista puuttuu creditit, kun Picasa ei suostunut yhteistyöhön, mun ihan itte oon ne ottanut. ;))
Ohhoh. Tänään on luvassa muuten mahti-ilta, kun suuntaan nenuni kohti Linnanmäkeä, Peacock-teatteria ja Dancen liveshowta! Ja huomenna on perjantai, jippii!
(Kuvista puuttuu creditit, kun Picasa ei suostunut yhteistyöhön, mun ihan itte oon ne ottanut. ;))
25: People
Ihmiset jonottamassa Skyfallin ennakkoesityksen leffaevästarjoiluja ja istumapaikkaa täyteen tulevassa salissa. Itsehän olin mummomaiseen tyylini varmistanut, että ollaan paikalla hyvissä ajoin ja saatiinkin loistomestat :). Ja oli muuten loistoleffa!
29: Moon
Kuun kanssa kilpaileva katuvalo entisillä kotinurkilla, jossa käytiin vielä äänestämässä (kuva on siis oikeasti 28. päivältä, mutta heeno se kuu oli jo silloin).
Muita lokakuun lopun "merkittäviä" tapauksia oli maanantaina vihdoin ja viimein saapuneet Hullareiden nettiostokset. Pesutorni on kaikessa kätevyydessään tällä hetkellä olohuoneessa (ei tosin onneksi tornimuodossa), koska kotiinkuljetussettiinhän ei sitten kuulunut vanhojen koneiden poisvienti.. Meillä on siis tarjolla erittäin edulliseen uloskantohintaan ihan toimivat kasariretrotyylikkäät pesukone ja kuivari ;). Huomenna muutama Miehen kaveri tulee suorittamaan koneiden paikanvaihdon, eli uudet kylppäriin ja vanhat olkkariin. Toivottavasti ne vanhat myös saadaan piakkoin ulos meiltä kokonaan...
Totaalinen uupumus vei siis myös innon kaivaa pahvilaatikostaan ihanainen uutuuttaan kiiltelevä KitchenAidini, joten testaamista piti odottaa eiliseen asti. Tsemppasin itseni sohvalta ylös siksi aikaa, että sain tehtyä pannaritaikinan ja lätkäistyä lätyn uuniin. Tiedän, ei ehkä kovin haastava "taikina" koneelle, mutta ajattelin näin pikkuhiljaa pientä totutella ;). Katsotaan, saisiko valkoinen kaunokaiseni viikonloppuna (Miehen synttärin kunniaksi) jo jotain pahempaakin pähkinää purtavakseen!
 |
| Valmiina tositoimiin. Tänne sitä taikinaa! |
perjantai 26. lokakuuta 2012
Makuuhuoneen seinän muutos
Sänkypostauksessa lupasin kirjoittaa tarkempaa prosessikuvausta makuuhuoneen seinän tehostemaalauksesta, joten täältä pesee.
Hyvin varhaisessa vaiheessa remonttia (jopa jo ennen sen alkua) olimme päättäneet, että makkariin tulee jotain spesiaalia, ja että se toteutetaan maalaamalla (kammoan tapetteja). No, huoneessa on käytännössä vain yksi kokonaan suora seinä, joten kohteen valinta oli helppo. Kokonaan suora seinä on tuossa miljoonan kulman huoneessa jopa tylsä, joten sen lisäksi, että korostus näkyisi siitä parhaiten, se myös lisäisi seinän luonnetta :).
Tästä lähdettiin, eli tilanne kauppapäivänä:
Alkuun pesimme koko huoneen seinät maalipesulla, kuten muuallakin asunnossa. Välttämätöntä, mutta äärettömän raivostuttavaa. Toisaalta hurjan palkitsevaa, kun rätit mustuvat vain muutaman pyyhkäisyn jälkeen... Pesun jälkeen huoneen kaikki seinät saivat pohjamaalikerroksen.
Jonkinasteisen pohdinnan ja maalikauppahipelöinnin tuloksena päätimme, että korosteseinä käsiteltäisiin Tikkurilan Tunto Hieno -maalilla. Näin pintaan saisi struktuuria, mutta se pysyisi kuitenkin sen verran "pehmeänä", ettei tarvitse pelätä naarmuttavansa itseänsä verille koskiessaan seinää. Tämä laattalaastia muistuttava maalisekoitus levitettäisiin tavallisen perusmaalin päälle. Nämä molemmat maalit sävytettäisiin samaan sävyyn, joka täytyisi valita tuntomaalien kartasta.
Päädyimme maitokahvin sävyiseen rusehtavaan Fluoriittiin, J458. Alkuperäisesti valitsemaamme sävyä ei saanut tuohon Tunto-maaliin, mutta tämä oli tarpeeksi lähellä. Pinnan kuvio tehtiin auton ikkunaskrabaa muistuttavalla lastalla, vetämällä sitä maalin päällä lyhyitä matkoja eri suuntiin. Tuntomaalia levitettiin aina pienelle alueelle kerrallaan. Koko seinän tuntomaalikäsittelyyn meni Mieheltä noin kolme varttia, eli todella nopeasti saatiin valmista.
Kuivumisessa kestikin sitten vähän pidempään. Koska struktuuripintamaalia oli levitetty kohta kerraallaan, sitä oli eri kohdissa eri paksuinen kerros. Tämä vaikutti kuvion jälkeen ja sitä myötä kuivumisaikaan. Paksuimmat kohdat näyttivät sotkuisimmilta, ja niistä jäikin eniten törröttäviä nyppyjä seinään. "Harjasimme" nuo töröt lopulta pois, ja se oli kyllä hyvä ratkaisu. Seinästä tuli siisti, mutta silti kivan epätasainen. Me likes!
Jos tästä nyt jäi jotain oleellista pois, niin kerron mieluusti lisää! :)
Iloista perjantai-iltaa ja viikonloppua kaikille! Tää lähtis nyt laittamaan itselleen tortillatyyppistä iltaruokasettiä, kun Mies huitelee työperäisissä viihteellisyyksissä varmaan sinne aamuun asti. :)
Hyvin varhaisessa vaiheessa remonttia (jopa jo ennen sen alkua) olimme päättäneet, että makkariin tulee jotain spesiaalia, ja että se toteutetaan maalaamalla (kammoan tapetteja). No, huoneessa on käytännössä vain yksi kokonaan suora seinä, joten kohteen valinta oli helppo. Kokonaan suora seinä on tuossa miljoonan kulman huoneessa jopa tylsä, joten sen lisäksi, että korostus näkyisi siitä parhaiten, se myös lisäisi seinän luonnetta :).
Tästä lähdettiin, eli tilanne kauppapäivänä:
 |
| Tästä lähdettiin! |
Alkuun pesimme koko huoneen seinät maalipesulla, kuten muuallakin asunnossa. Välttämätöntä, mutta äärettömän raivostuttavaa. Toisaalta hurjan palkitsevaa, kun rätit mustuvat vain muutaman pyyhkäisyn jälkeen... Pesun jälkeen huoneen kaikki seinät saivat pohjamaalikerroksen.
 |
| Puhdasta ja valkoista. |
Jonkinasteisen pohdinnan ja maalikauppahipelöinnin tuloksena päätimme, että korosteseinä käsiteltäisiin Tikkurilan Tunto Hieno -maalilla. Näin pintaan saisi struktuuria, mutta se pysyisi kuitenkin sen verran "pehmeänä", ettei tarvitse pelätä naarmuttavansa itseänsä verille koskiessaan seinää. Tämä laattalaastia muistuttava maalisekoitus levitettäisiin tavallisen perusmaalin päälle. Nämä molemmat maalit sävytettäisiin samaan sävyyn, joka täytyisi valita tuntomaalien kartasta.
 |
| Väri pohjalla odottaa rakennetta pintaansa. |
Päädyimme maitokahvin sävyiseen rusehtavaan Fluoriittiin, J458. Alkuperäisesti valitsemaamme sävyä ei saanut tuohon Tunto-maaliin, mutta tämä oli tarpeeksi lähellä. Pinnan kuvio tehtiin auton ikkunaskrabaa muistuttavalla lastalla, vetämällä sitä maalin päällä lyhyitä matkoja eri suuntiin. Tuntomaalia levitettiin aina pienelle alueelle kerrallaan. Koko seinän tuntomaalikäsittelyyn meni Mieheltä noin kolme varttia, eli todella nopeasti saatiin valmista.
 |
| Laastaus käynnissä. Neliö kerrallaan, kuten ohjekin kertoi ;) |
 |
| Kuin maalin kuivumista katsoisi! |
Kuivumisessa kestikin sitten vähän pidempään. Koska struktuuripintamaalia oli levitetty kohta kerraallaan, sitä oli eri kohdissa eri paksuinen kerros. Tämä vaikutti kuvion jälkeen ja sitä myötä kuivumisaikaan. Paksuimmat kohdat näyttivät sotkuisimmilta, ja niistä jäikin eniten törröttäviä nyppyjä seinään. "Harjasimme" nuo töröt lopulta pois, ja se oli kyllä hyvä ratkaisu. Seinästä tuli siisti, mutta silti kivan epätasainen. Me likes!
 |
| Tässä vielä pinnasta lähikuva uudestaan. |
 |
| Tältä näytti muuttopäivänä! |
Jos tästä nyt jäi jotain oleellista pois, niin kerron mieluusti lisää! :)
Iloista perjantai-iltaa ja viikonloppua kaikille! Tää lähtis nyt laittamaan itselleen tortillatyyppistä iltaruokasettiä, kun Mies huitelee työperäisissä viihteellisyyksissä varmaan sinne aamuun asti. :)
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
tiistai 23. lokakuuta 2012
Luvassa lumeton joulu
Yleensä en vielä lokakuussa anna joulumielelle tilaa. Mutta nyt on ollut pikkuinen pakko, koska järjestelyt on täytynyt tehdä hyvissä ajoin. Koska tämän perheen joulu kuluu tänä vuonna tällaisissa maisemissa:
Joulun pyhät osuvat noin puoliväliin unelmiemme häämatkaa. Oli siinä minullakin vähän nieleskelemistä, kun joulu on itselleni niin oleellinen ja tärkeä juhla. Mutta niitä tulee uusia, ja tämä vuosi voi hyvinkin olla se ainutkertainen mahdollisuus lähteä toiselle puolelle maailmaa vain kahdestaan. Ja eihän häämatka nyt mitenkään varsinaisesti pienennä joulun tärkeyttä tai juhlan oleellisuutta.. ;) Nyt ajatus tuntuukin jo osittain aivan mahtavalta (ja siltä toiselta osaltakin perusmahtavalta), ja äitikin on pikkuhiljaa hyväksynyt tämän poissaolon :).
Häämatkasta kirjoittelen lisää yksityiskohtia sitä mukaa, kun suunnitelmat selkeytyvät. Tässä siis kuitenkin pientä esimakua siitä, mitä on luvassa :).
 |
| Kaikki kuvat täältä. |
Joulun pyhät osuvat noin puoliväliin unelmiemme häämatkaa. Oli siinä minullakin vähän nieleskelemistä, kun joulu on itselleni niin oleellinen ja tärkeä juhla. Mutta niitä tulee uusia, ja tämä vuosi voi hyvinkin olla se ainutkertainen mahdollisuus lähteä toiselle puolelle maailmaa vain kahdestaan. Ja eihän häämatka nyt mitenkään varsinaisesti pienennä joulun tärkeyttä tai juhlan oleellisuutta.. ;) Nyt ajatus tuntuukin jo osittain aivan mahtavalta (ja siltä toiselta osaltakin perusmahtavalta), ja äitikin on pikkuhiljaa hyväksynyt tämän poissaolon :).
Häämatkasta kirjoittelen lisää yksityiskohtia sitä mukaa, kun suunnitelmat selkeytyvät. Tässä siis kuitenkin pientä esimakua siitä, mitä on luvassa :).
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
20: 4 o'clock
Lauantaina neljältä Stockan herkussa parin muun tyypin kanssa. Oli aivan mahtava ilta ystävien seurassa!
lauantai 20. lokakuuta 2012
19: Letters
Viiden aviokuukauden jälkeen nämä pirulaiset ovat päässeet jo kuoriin asti. Vielä uupuu merkit...
perjantai 19. lokakuuta 2012
18: Made me smile
Keltaiset kumpparit keskellä harmaata sadetta, matkalla tanssitunnille. Ja se tanssitunti, voi pojat miten mahtavaa!
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Uusia unia
Nyt, kun pahimmat maanantaiangstit on saatu karkotettua ja moodissa on siirrytty odottamaan viikonloppua ;), on hyvä hetki kertoa himppusen viime viikonlopun kivoista jutuista. Kaikenlaista hauskaa siis saatiin aikaiseksi, mutta aloitetaan siitä tärkeimmästä: makuuhuoneesta.
(Kuvissa vilahtaa myös aiemmin paljastamani pikkuinen yksityiskohta, ja pyhä tarkoitus onkin kirjoittaa seinästä aivan oma postauksensa.)
Muuttoliitännäisellä ostoslistallamme oli uusi sänky. Vanha oli jo aikasen monta vuotta vanha, kaverilta kierrätetty 140-senttinen runkopatja. Sinänsä ihan ookoo, mutta rupesi olemaan jo aika kulahtanut, ja minun makuuni pikkuisen liian pehmeä ja/tai jousistaan löysäksi päässyt. Niinpä olikin kiva ylläri, kun Habitaresta löytyi hyvältä vaikuttanut peti mukiinmenevään messuhintaan (olisi voinut olla vielä vähän edullisempikin, mutta eikös sitä asuntolainaa oteta juurikin sisustamista varten?). Toimitusajaksi luvattiin rouhea neljä viikkoa, joten sänky kotiutui vasta viime perjantaina.
Pidin töistä etäiltapäivän, jotta pystyin olemaan kotona avaamassa ovia yms. Noheva nuorimies sitten kantoikin kaikki 12 osaa kiltisti tänne ylimpään kerrokseen, sitä hissiähän ei edelleenkään ole :D.
Miehen päästyä töistä oltiin superahkeria ja kannettiin vanha sänky ullakolle väliaikaissäilytykseen (se matkaa muutaman viikon päästä anoppilaan meille vierassängyksi). Tuo yhden kerroksen kantamisen vaativa ahkeruus liittyi siis siihen, että ullakko oli muuton yhteydessä vain tungettu täyteen kaikkea mahdollista + tilassa oli jäätävä määrä edellisen asukin jättämää romua. Eli homman nimi oli parin tunnin ullakkokomeron suursiivous...
Kun makkarissa vihdoin mahtui taas kääntymään, pitikin kasata se uusi sänky, jos meinasi päästä lattiaa pehmeämmille pankoille koisimaan :). Homma kävi yllättävän helposti, vaikkei ohjeita ihan heti löytynytkään (paitsi että kuka itseään kunnioittava dippainssi nyt ohjekirjaa tarvitsisi...). Ja lopputulos oli varsin mainio!
Tuo on siis 160 senttiä leveä, eli meikäläisen polvi mahtuu nykyään sängyn sisäpuolelle, mutta tilaa jää silti mukavasti ympärille. Takanurkkaan on vielä tulossa Miehen vaatekaapiksi yksi Muurame-kokonaisuus, kunhan saisin aikaiseksi laittaa tarjouspyyntöä menemään. Silloin selvinnee myös jalkalampun kohtalo, koska molemmat eivät nurkkaan mitenkään mahdu. Luvassa siis lisää makkaripostauksia joskus hamassa tulevaisuudessa ;).
PS. Eilisen päivän kuva "Something I wrote" voitaneen siirtää tälle päivälle, ja ilman sitä kuvaa, mutta taisin pykätä kasaan työhakemuksen. Nyt niitä sormia ristiin ja peukkuja pystyyn...
(Kuvissa vilahtaa myös aiemmin paljastamani pikkuinen yksityiskohta, ja pyhä tarkoitus onkin kirjoittaa seinästä aivan oma postauksensa.)
Muuttoliitännäisellä ostoslistallamme oli uusi sänky. Vanha oli jo aikasen monta vuotta vanha, kaverilta kierrätetty 140-senttinen runkopatja. Sinänsä ihan ookoo, mutta rupesi olemaan jo aika kulahtanut, ja minun makuuni pikkuisen liian pehmeä ja/tai jousistaan löysäksi päässyt. Niinpä olikin kiva ylläri, kun Habitaresta löytyi hyvältä vaikuttanut peti mukiinmenevään messuhintaan (olisi voinut olla vielä vähän edullisempikin, mutta eikös sitä asuntolainaa oteta juurikin sisustamista varten?). Toimitusajaksi luvattiin rouhea neljä viikkoa, joten sänky kotiutui vasta viime perjantaina.
 |
| Vanha sänky valmiina kelmutukseen ja ullakkokomennukseen. |
Pidin töistä etäiltapäivän, jotta pystyin olemaan kotona avaamassa ovia yms. Noheva nuorimies sitten kantoikin kaikki 12 osaa kiltisti tänne ylimpään kerrokseen, sitä hissiähän ei edelleenkään ole :D.
 |
| Huoneen täydeltä sänkyä :) |
Miehen päästyä töistä oltiin superahkeria ja kannettiin vanha sänky ullakolle väliaikaissäilytykseen (se matkaa muutaman viikon päästä anoppilaan meille vierassängyksi). Tuo yhden kerroksen kantamisen vaativa ahkeruus liittyi siis siihen, että ullakko oli muuton yhteydessä vain tungettu täyteen kaikkea mahdollista + tilassa oli jäätävä määrä edellisen asukin jättämää romua. Eli homman nimi oli parin tunnin ullakkokomeron suursiivous...
Kun makkarissa vihdoin mahtui taas kääntymään, pitikin kasata se uusi sänky, jos meinasi päästä lattiaa pehmeämmille pankoille koisimaan :). Homma kävi yllättävän helposti, vaikkei ohjeita ihan heti löytynytkään (paitsi että kuka itseään kunnioittava dippainssi nyt ohjekirjaa tarvitsisi...). Ja lopputulos oli varsin mainio!
 |
| Jee, saatiin valmista ennen kuin uni korjasi! |
Tuo on siis 160 senttiä leveä, eli meikäläisen polvi mahtuu nykyään sängyn sisäpuolelle, mutta tilaa jää silti mukavasti ympärille. Takanurkkaan on vielä tulossa Miehen vaatekaapiksi yksi Muurame-kokonaisuus, kunhan saisin aikaiseksi laittaa tarjouspyyntöä menemään. Silloin selvinnee myös jalkalampun kohtalo, koska molemmat eivät nurkkaan mitenkään mahdu. Luvassa siis lisää makkaripostauksia joskus hamassa tulevaisuudessa ;).
 |
| Hyvistä unista nauttii myös meidän perheen karvakuono aka Hauva. |
PS. Eilisen päivän kuva "Something I wrote" voitaneen siirtää tälle päivälle, ja ilman sitä kuvaa, mutta taisin pykätä kasaan työhakemuksen. Nyt niitä sormia ristiin ja peukkuja pystyyn...
tiistai 16. lokakuuta 2012
15: Dinnertime
Maanantai-illan herkkuateria: Bond, James Bondin seurassa nautittu perjantaisen risoton jämäannos. :)
maanantai 15. lokakuuta 2012
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
10: Emotion
Hullu mikä hullu, mutta pitihän se ostamisen riemu käydä ihan paikankin päällä tuntemassa.
Sulaa hulluutta
Jos jo ennen aamiaista onnistuu käyttämään sievoisen summan rahaa kodinkoneisiin, voinee luokitella itsensä jo melkoisen hullahtaneeseen kategoriaan :). Käytin siis hyväkseni mahdollisuutta nettishopata Stockmannin Hullujen Päivien tuotteita, ja tilasin kotiinkuljetettuna uuden pesutornin (how boring) ja tämän ihanuuden:
Tästä söpöliinistä olen unelmoinut jo pitkään; olen täysin vakuuttunut, että se nostaa leipomukseni täysin uudelle tasolle! ;) Nyt kun vielä saisi kämpän edes sellaiseen välttävään kuosiin, että kehtaisi tehdä iltaisin jotain muutakin laatikoiden purkamisen ja yleisen järjestelyn sijaan...
 |
| Kuva täältä. |
Tästä söpöliinistä olen unelmoinut jo pitkään; olen täysin vakuuttunut, että se nostaa leipomukseni täysin uudelle tasolle! ;) Nyt kun vielä saisi kämpän edes sellaiseen välttävään kuosiin, että kehtaisi tehdä iltaisin jotain muutakin laatikoiden purkamisen ja yleisen järjestelyn sijaan...
tiistai 9. lokakuuta 2012
perjantai 5. lokakuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
